Tokoa edelleen ollaan tehty kotona. :) Kapulan pito alkaa näyttää jo aika kivalle! Lähdettiin siis liikkeelle siitä, että V pureskeli kapulaa, heitteli sitä pitkin seiniä tai haukkui kapula suussa.. Ei siis IHAN tiennyt mitä siltä haluan. :D Nyt alkaa kestämään jo pidempää pitoa rauhassa ja saan koskea kapulaa kevyesti. Välillä oon tehnyt myös vastustettuna. Ote on kyllä koiran niin päättäessä hyvä. Kapulan haku on ajoittain vauhdikas ja ajoittain vähän koikkelehtiva!
 |
| Velmu ja 3 kg käsipaino. Rico ei suostunut edes ottamaan tota suuhunsa! :D |
Edestä sivulle siirtymistä oon nyt tehnyt takakautta kiertäen, siihen vaatii vielä pienen hartia-avun. Luoksetulot on korkeammassa vireessä aika hasardeja, ts. koira juoksee täysillä kohti ja hyppää päin pläsiä.. Krhm. Tätä on vielä vähän hienosäädettävä. Seuraamista en oo nyt kyllä tehnyt lainkaan..
Niin, se hermoromahdus sattui kaikkien kivojen treenien jälkeen agilityssa, kun oltiin pitkästä aikaa ohjatuissa. Taas kerran tuli todettua, että ei väsyneenä/kettuuntuneena treenaaman, tai sitte ainakin pitää jotenkin pakottaa itsensä parempaan vireeseen! Tehtiin kontaktia vieraalla aalla ja huomattiin siinä sitte, että koska V pyrkii aina alastuloille istumaan (mistä se sen onki keksiny?), nii alastulo hidastuu. Mua kismitti jotenki tosi paljon ku koira valui alas.. Tehtiin lelulla nopeesti vapauttaen, ni parani onneks hiukan. Radalla tuntui, ettei mikään oikein sujunut ja muiden kommentit ahdisti. Treenien jälkeen angstasin oikein kunnolla. Samputti. Miten koira vois tehdä parhaansa jos ohjaaja on ku seipään nielly tai vaan angstaa koko ajan.. Ja miten voin odottaa sitä lampun syttymistä jos treeneissä on itellä tollanen olo. Onneks tämmösiä ei oo käynyt usein, mutta pariki kertaa on liikaa! Nyt loppu! Vellu on agissa jostain syystä ajattelevaisempi ja se on nyt hyväksyttävä ja treenattava sen mukaan koiraa kannustaen. Joku saa lyödä mua rimalla jos vielä valitan ettei me osata. ;P
