Laiskanlaisesti on tullut viime aikoina tokoiltua, mutta tän päivän tokosemman jälkeen päätin, että perskules nyt tarvii ottaa itteään niskasta kiinni. Vellun kaa katottiin semmassa - tadaa - seuraamista. Sehän on ollut tosi erilainen opettaa ku Rico; pään asento on luontaisesti paljon matalampi eikä V paina samalla tavalla, minkä johdosta en tavallaan tunne kunnolla missä koira menee. En oo kovin taitava opettamaan seuraamista, joten olisin tyytyväinen kun koira ois katsekontaktissa pää suhteellisen ylhäällä. Vireasioiden kanssa oon myös ihan lapsenkengissä, joten noi kaks on nyt mun kriteerit. :) Sain ohjeiks ottaa koiraa useammin vauhdista mukaan. Perusasennostakin lähdettäessä autan päätä ensin ylös merkkaamalla oikealla kädellä paikkaa ja heti kun kontakti näyttää hyvältä, palkkaan vasemmasta kädestä. Nyt tehtiin tätä ruualla, mutta leluakin tarvii alkaa ottaa mukaan.
Isoin juttu mitä hokasin oli kuitenki halliin sisälle tulo. Velluhan on saanu tulla halliin/kentälle nyt lähestulkoon karmit kaulassa.. Se haukkuu, pomppii ja on ihan sfääreissä. Mutta haa, se ei ookaan heti tulossa mun kanssa hommiin, vaan on aina päässy ennen treenaamisen alottamista morjestamaan kaikki treenikamut.. Eh. Tyhmä minä! :D Ku koira ei semmassa päässytkään nuoleskelemaan kaikkien naamoja ja hyppimään sylistä toiseen, oli tosta mielentilasta ihan mahdotonta alkaa katsoa jotain seuraamista. Siispä tehtiin alkuun rauhoittumista. Vähän olin hämmentynyt ku kouluttaja kysyi osaako koira istua käskystä, mahtoiko meidän eka sisääntulo olla niin kaaoottinen että epäili osaako kuriton kelpie mitään. :D No joo osaa se istua, mutta koska Velmulla on rauhoittumiskäsky tehty kotona, niin käytettiin sitte sitä. Käy siihen ja siinä oli sitte oltava. Kouluttaja häiriköi ja oltiin lähellä yleisöä, mutta V pysyi keskittyneesti maassa. Nousihan se häiriköinnistä muutaman kerran, mutta rauhallisesti palautin sen aina alkupaikkaan. Oon jotenki pelännyt että jos koiraa ottaa hallintaan, vire laskee ja yhyhy sitte ei tuu mistään mitään (....). Mutta hei eihän koira voi aivot leväällään huutaessaankaan mitään fiksua tehdä! Döh. Sama näkyy muuten agilityssakin. Toka sisääntulo oli jo paljon hallitumpi, mutta ku kutsuin koiran tekemaan, se oli heti innoissaan - ja keskittynyt! Hehei. Me ollaan kyl niin alkeissa, mutta mitäs sitä turhaan vertailemaan. ;)
Kakeista oli myös juttua ja niitä päästiin vähän esittelemäänkin. Tai siis no niin, enhän mä nyt ookaan päättänyt millä tekniikalla toi koira alkaa ne tekemään.. Etujalat paikallaan on alkanut tuntua niiiiiin haastavalta, että simpura taidan vielä vaihtaa.. Tai sitte en. :D Kouluttaja ei ollu omalla saman ikäisellä koirallaan osannut päättää miten tekee, ni siinä vähän yhdessä ihmeteltiin asiaa. Ääh. Osa vaihdoista sujuu paremmin toisella tekniikalla ja osa toisella, mutta sekatekniikkaa ei kai arvosteta ihan hirveesti. Tarvii laittaa mietintämyssy päähän.
Torstaina tein aamulenkin jälkeen vauhtinoutoja pihalla, vitsit mikä asenne oli kääpiökelpillä! <3 Metallikapulaa on myös nosteltu ja kannettu sisällä ekoja kertoja, no problemos. Ehkä aavistuksen ällötti alussa, mutta Vellu ei kalisuta ainakaan vielä yhtään, jes. Ja hei, rauhoittuminen puukapula suussa etenee! Vellu ei oo samalla tavalla pehmeä ku Rico, niin sitä oon pystynyt kevyesti auttamaan pitämällä kuonosta kiinni. Tuntuu ainakin, että V tajuaa mitä oon koittanut sille kertoa pureskelemisesta. Ruutua tarvis alkaa tehdä pihassa ku piha on nyt kuivunut ja kaipa tunnariaki vois taas alkaa muistella.
Aijuu ja eilen me oltiin tokaa kertaa tänä vuonna paimentamassa! Siitä vois kirjoittaa ihan oman postauksensa, mutta sanottakoon nyt vaan että ohjaaja pysy pystyssä ja homma tuntu alun epätoivon jälkeen jopa aikas harmooniselta. ;) Tämmästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti