Tokoa ja agia

Oon istahtanut koneen äärelle nyt kolme kertaa tarkoituksena päivittää blogia, mutta treenejä on takana niin monet viime kirjoituksen jälkeen, etten oikein tiedä mistä aloittaa! Kerrottakoon nyt vaikka sitten, että tokon saralla seuraaminen on edistynyt kun harjoituksia on tehty häiriössä. Vellu nousee selvästi kun ympärillä on muita koiria tai edes yksi, niin on käytetty sitä apuna tarkoituksena löytää seuruuseen hyvä tunnetila. Pääkin on ollu ylhäällä. ;) Paikkamakuuta on otettu myös pari krt rivissä. Hienosti Velmu malttaa ja tuijottelee mua. Nyt tarttis vaan tehdä mahdollisimman erilaisten koirien kaa ettei totu aina samoihin! Noutokapulan pureksimattomuus on nyt niin kivassa vaiheessa, että tarttis ottaa videoo. Eilen saatiin tehtyä niin hyvä treeni sen saralla, että jätän homman hautumaan hetkeks. Velmu istui rauhassa ja pystyin koskemaan kapulaa kevyesti ja V myös veti vastaan kunnolla kun vähän taisteltiin kapulalla. Tunnarikapuloiden seasta on teinikoira vasta syöny ruokaa. Mielentila on kivan rauhallinen ja keskittynyt. Ruutua oon naksutellu läheltä ja tehnyt vauhtilähetyksiä suorapalkalle. On se kumma, ku aina haluais että vauhtia olis vielä pikkasen lisää.. Oli kyse sitte tokoliikkeistä tai agilitysta ja vaikka harjoiteltava asia olis aika tuore, aina toivois vähän jotain lisää. Siksipä pitää olla koiraan ja tämän hetkiseen suoritukseen tyytyväinen, se tekee kyllä parhaansa!!!

Agilityssa on oltu parilla yksärillä ja muuten keskitytty keppeihin. Nyt on neljässä välissä ohjuri. Tässä video tältä päivältä! Koitin saada koiraa ihan suoraan kepeille, mutta hää päätti suorittaa putken ja hypyn eka. :D Toisto on viimeinen, joten ei ihan oo huippunopeus enää. Äänet kannattaa vaimentaa..

Seuraamispähkinää ym.

Laiskanlaisesti on tullut viime aikoina tokoiltua, mutta tän päivän tokosemman jälkeen päätin, että perskules nyt tarvii ottaa itteään niskasta kiinni. Vellun kaa katottiin semmassa - tadaa - seuraamista. Sehän on ollut tosi erilainen opettaa ku Rico; pään asento on luontaisesti paljon matalampi eikä V paina samalla tavalla, minkä johdosta en tavallaan tunne kunnolla missä koira menee. En oo kovin taitava opettamaan seuraamista, joten olisin tyytyväinen kun koira ois katsekontaktissa pää suhteellisen ylhäällä. Vireasioiden kanssa oon myös ihan lapsenkengissä, joten noi kaks on nyt mun kriteerit. :) Sain ohjeiks ottaa koiraa useammin vauhdista mukaan. Perusasennostakin lähdettäessä autan päätä ensin ylös merkkaamalla oikealla kädellä paikkaa ja heti kun kontakti näyttää hyvältä, palkkaan vasemmasta kädestä. Nyt tehtiin tätä ruualla, mutta leluakin tarvii alkaa ottaa mukaan.

Isoin juttu mitä hokasin oli kuitenki halliin sisälle tulo. Velluhan on saanu tulla halliin/kentälle nyt lähestulkoon karmit kaulassa.. Se haukkuu, pomppii ja on ihan sfääreissä. Mutta haa, se ei ookaan heti tulossa mun kanssa hommiin, vaan on aina päässy ennen treenaamisen alottamista morjestamaan kaikki treenikamut.. Eh. Tyhmä minä! :D Ku koira ei semmassa päässytkään nuoleskelemaan kaikkien naamoja ja hyppimään sylistä toiseen, oli tosta mielentilasta ihan mahdotonta alkaa katsoa jotain seuraamista. Siispä tehtiin alkuun rauhoittumista. Vähän olin hämmentynyt ku kouluttaja kysyi osaako koira istua käskystä, mahtoiko meidän eka sisääntulo olla niin kaaoottinen että epäili osaako kuriton kelpie mitään. :D No joo osaa se istua, mutta koska Velmulla on rauhoittumiskäsky tehty kotona, niin käytettiin sitte sitä. Käy siihen ja siinä oli sitte oltava. Kouluttaja häiriköi ja oltiin lähellä yleisöä, mutta V pysyi keskittyneesti maassa. Nousihan se häiriköinnistä muutaman kerran, mutta rauhallisesti palautin sen aina alkupaikkaan. Oon jotenki pelännyt että jos koiraa ottaa hallintaan, vire laskee ja yhyhy sitte ei tuu mistään mitään (....). Mutta hei eihän koira voi aivot leväällään huutaessaankaan mitään fiksua tehdä! Döh. Sama näkyy muuten agilityssakin. Toka sisääntulo oli jo paljon hallitumpi, mutta ku kutsuin koiran tekemaan, se oli heti innoissaan - ja keskittynyt! Hehei. Me ollaan kyl niin alkeissa, mutta mitäs sitä turhaan vertailemaan. ;)

Kakeista oli myös juttua ja niitä päästiin vähän esittelemäänkin. Tai siis no niin, enhän mä nyt ookaan päättänyt millä tekniikalla toi koira alkaa ne tekemään.. Etujalat paikallaan on alkanut tuntua niiiiiin haastavalta, että simpura taidan vielä vaihtaa.. Tai sitte en. :D Kouluttaja ei ollu omalla saman ikäisellä koirallaan osannut päättää miten tekee, ni siinä vähän yhdessä ihmeteltiin asiaa. Ääh. Osa vaihdoista sujuu paremmin toisella tekniikalla ja osa toisella, mutta sekatekniikkaa ei kai arvosteta ihan hirveesti. Tarvii laittaa mietintämyssy päähän.

Torstaina tein aamulenkin jälkeen vauhtinoutoja pihalla, vitsit mikä asenne oli kääpiökelpillä! <3 Metallikapulaa on myös nosteltu ja kannettu sisällä ekoja kertoja, no problemos. Ehkä aavistuksen ällötti alussa, mutta Vellu ei kalisuta ainakaan vielä yhtään, jes. Ja hei, rauhoittuminen puukapula suussa etenee! Vellu ei oo samalla tavalla pehmeä ku Rico, niin sitä oon pystynyt kevyesti auttamaan pitämällä kuonosta kiinni. Tuntuu ainakin, että V tajuaa mitä oon koittanut sille kertoa pureskelemisesta. Ruutua tarvis alkaa tehdä pihassa ku piha on nyt kuivunut ja kaipa tunnariaki vois taas alkaa muistella.

Aijuu ja eilen me oltiin tokaa kertaa tänä vuonna paimentamassa! Siitä vois kirjoittaa ihan oman postauksensa, mutta sanottakoon nyt vaan että ohjaaja pysy pystyssä ja homma tuntu alun epätoivon jälkeen jopa aikas harmooniselta. ;) Tämmästä!