torstai 1. tammikuuta 2015

Kuka, mitä, häh?

Mikä ja kuka oikeastaan on tämä meidän uusin koiratulokas? Mietiskelin tuossa, että jos blogia aion pitää, olis varmaan ihan fiksua vähän valottaa millaisesta otuksesta kirjoittelen. :)

Alkuvuodesta kun koiran ottaminen tuli ajankohtaisemmaksi, meni multa Suomessa ainakin neljä pentuetta sivu suun erilaisten tylsien sattumien takia (narttu jäi tyhjäksi, ei syntynyt uroksia lainkaan jne.) ja Ruotsistakin bongaamastani kennelistä tarjottiin mulle sitä ainoaa sinistä urosta. Terveysasiat on aina jossain määrin arpapeliä, mutten tahtonut silti ottaa tietoista iho- ja turkkiongelmien riskiä. Joten aloin katsella kelpieitä muualta Euroopasta. Puoliksi olin vähän läpällä liikkeellä, miten mä nyt muka jostain kauempaa osaisin koiran tuoda? Englannista löysin kuitenkin aika pian tosi kivan tiineenä olevan nartun, josta oli paljon kuvia ja videomateriaalia netissä. Pidin kasvattajaan ahkerasti yhteyttä ja ajatus tuontikoirasta vahvistui, kunnes h-hetkellä koko pentue kuoli synnytyksessä! En voinut uskoa miten huono tuuri TAAS kävi ja miten kokonainen pentue voi vielä nykypäivänä menehtyä ilman mitään ennakkomerkkejä. :( Järkytyksestä toivuttuaan kasvattaja kuitenkin suositteli ottamaan yhteyttä Vellun kasvattajaan Tracyyn, jolla oli vielä yksi r&t uros vapaana. Väri siis ei oo pääasia, kunhan koira on ruskea. ;) Tutkiskelin kasvattajan kotareita, Vellun vanhempien taustoja, videoita jne. What the hell, pistin kyselyä menemään. Muistan vielä, miten Tracy kuvaili pentujaan: "brave, independent and sociable". Sitten hän lähetti mulle videon pienestä punaisesta pallurasta, joka häntä tötteröllä juoksi pitkin pihamaata, rähjäs, heitteli pikkukiviä ympäriinsä ja puri kameran hihnaa. Siinä se on. Toi on mun koira.

Lapset on Velmun mielestä huisin kivoja!
Niin, tuossa se nyt sitten nukkuu soffalla. :) Vellu on ihmisiä kohtaan avoin ja kulkee paikassa ku paikassa reippaasti häntä pystyssä. Erilaiset pinnat, äänet tms. ei pelota - itse asiassa toi on jopa vähän uhkarohkea kiipeilijä ja temppuilija.. Jo lentokoneessa huomas pennun viehtymyksen korkeisiin paikkoihin, kun se yritti jatkuvasti kiivetä mua pitkin istuimen pääosan päälle! Kotona kiipeily jatkui kukkatasoilla, eteisen tasolla, sohvan selkänojalla.. You name it. Aluks olin vähän ihmeissäni, mut onkohan tää nyt sit jotain wannabe sheep backingiä? ;D Haha.

Vilkkaudestaan huolimatta V keskittyy treeneissä aina tosi hyvin. Välillä ihmettelen, miten riehupetteristä voi kuoriutua sekunnissa pikku professori! Rauhoittumista tarvii harjoitella lähinnä kotona, koska tehtävän saatuaan tää tyyppi laittaa aivonystyrät sauhuamaan. Riehakkuus ja proffamainen keskittymiskyky kun saadaan harmoniaan, on minikelpie varmaan aika soiva peli. Ahne se on ollut alusta asti ja leikkikin on koko ajan kehittynyt. Aluks Waylord katsoi saalisrättejä, palloja ym. kysyvä ilme naamallaan "jaa mitä että?", mutta pikkuhiljaa saalis ja taisteluhalu on alkaneet aueta. Nyt sen pystyy palkkaamaan jo kuolleellakin saaliilla, mutta leikki kokonaisuudessaan vaatii vielä työstämistä.

Jaa juu ja pieneksihän se jäi. Säkää löytyy kotimittauksella 48 cm ja painoa tällä hetkellä 14 kg. "Ni tää on narttu?" ei oo mikään uus kysymys ku joku näkee knääpiön ekaa kertaa. ;) Mutta kun se vielä venyttää pari senttiä ja massan myötä pari kiloakin, on se aika kompakti pakkaus. Jännityksellä odotan mitä meistä tulee! :)

1 kommentti:

Elisa kirjoitti...

Kiva kun teidänkin blogi heräsi taas :) kiva päästä seuraamaan mitä Vellusta kasvaa.