Agia ja vähän tokoa

Viime postauksen jälkeen treenit on edelleen olleet aika agilitypainotteisia. Lauantaina tapahtui mun mielestä työvoitto, kun treenattiin Turussa viimeks mörköilyä aiheuttaneella hallilla - ATT:llä siis. ;) Vellu oli oma itsensä ja pystyi keskittymään tekemiseen normaalisti. Mörköilykerralla kaverin koiralle iski järkky veriripuli matkalla, niin mietin mahtoiko se vaikuttaa jotenkin muihinki autossa olleisiin koiriin.. En varmaankaan pääse lopuille kurssikerroille, joten kiva että hallista jäi ok olo. Kotopuolessa on tehty ihan vaan hyppysuoria ja irtoamista hetsaustreeninä plus sitten mun yhtä inhokkiohjauksista, nimittäin niistoa! Irtoamisen lisäks pitäiskin muistaa panostaa ohjauksiin tulemiseen.

Siinä niistokoostetta eiliseltä. Videolta näkee, ettei mun käsi tuu riman yli ihan niin pitkälle ku niistossa kuuluis. On me vähän muisteltu keinuakin ja kepit V teki ekaa kertaa kokonaisina verkoilla.

Sunnuntaina myös tokoiltiin. Tehtiin omalla vuorollamme luoksetuloa ja uutta tokohyppyä. Suorat luoksarit alkaa olla jo aika kivan näkösiä! Tein välillä avun kanssa ja muutaman toiston ilman. Onhan se aika tiivis joo.. Tokohyppy oli ihan lame, ilman opetusta kaikki kelpit teki oikeaoppisen suorituksen. :D Ainoastaan hyppääminen ennen käskyä voi tässä kosahtaa, ellei koira jostain ihme syystä tuu sitte esteen ohi. Ryhmässä otettiin ekaa kertaa paikkamakuuta. Ensin jätkällä kävi kierrokset aika kovilla, mutta suuntas hetken päästä toimintansa muhun. Ei ollut tarkoitus tehdä seuraamista, mutta koira purki painetta niin kivasti tarjoamalla seuruuta monta askelta, että tottakai sitte vahvistelin. Parasta vire tähän mennessä! Olikohan vaan aivopieru vai saanko todistaa tätä jatkossakin, jää nähtäväksi.. ;) Paikkamakuussakin V pysyi hienosti. Vapautin muutaman kerran, mutta pystyin menemään jo tosi kauas ja tekemään kaikenlaisia kevätjuhlaliikkeitä. Ei haitannut vaikka kaveri toisesta päädystä koikkelehti kerran pois paikaltaan ja toiselle vähän karjaistiin ruualle varastamisesta. Onpas ollu nyt hyviä reenejä! Varsinkin aksassa tarvitsen silti ohjattuja treenejä paljon, koska muuten jään tosi helposti mukavuusalueelle ihmettelemään. :P Nyt pidetään muutama päivä huilia.

Teinimutantti treenaa

Viikonloppuna oltiin Ojansivun Katjan agikoulutuksessa omalla hallilla. Vähän extempore osallistuttiin ku satuin kuulemaan koulutuksesta vasta muutamaa päivää ennen, mutta onneks tuli mentyä! Vellu teki kaks 10 min settiä. Poimin radalta teinihirmulle mielestäni sopivat pätkät ja hää teki kyllä hyvällä fiiliksellä. Nyt tarvii kiinnittää huomiota tiukkoihin linjoihin siivekkeiden kierroissa (mm. niistot ja valssit), ennen ku rimoja nostetaan. Ollaan nyt menty 35-40 cm rimoilla. Iän puolesta vois toki tehdä jo korkeempia, mutta ku treenaaminen ei oo mitenkään liian ahkeraa, niin mielummin katson toistojen määrää ku ikää. Lisäks irtoamista ja apupalkkaajan olemassaoloa pitää muistella. :P Aika nopskaan vielä muksu väsyy ku tekee niin täysiiiii. Tikkas multa toisen käsivarrenki mustaks.

Turussakin ollaan nyt viiden kerran pentujatkokurssilla. Velmulla on nyt kk ajan ollut jonkunnäköstä mörköilyä tms. ja selvästi uusi halli tuottaa jotain outoja käyttäytymisiä vielä. Omilla halleilla, esim. nyt just viikolopun koulutuksessa, ei pieni häiriö haittaa ja palkkautuu hyvin mitenkä vaan kyllääntymättä. Turussa viimeks kun tehtiin ratatreeniä, V kuitenki häiriinty mm. yleisön aivastuksesta ja vieressä seisovasta kouluttajasta. :D Olin vähä ihmeissäni enkä osannut suhtautua mutanttiin oikein, nauratti ja sitten ärsytti. :'D Tarvii antaa raukalle aikaa. <3 Ehkä ens kerralla katotaan miten alan tehdä kokonaista puomia! Tai siis tiedänhän mä, mutten uskalla alottaa ilman jotain varmistusta.. Nii. :)

Tänään piti olla töttistreeneissä kouluttaja katsomassa pitkästä aikaa perään, mutta hän sairastui ja treenattiin itseksemme. Harmitti ku olisin halunnut että seuraamista katsotaan, ni sitte tuntui vähä sellaselta puuhastelulta. Askelsiirtymät sujuu tosi hyvin, mutta tarvis alkaa vähän jalostaa tätä hommaa. Vaikeeta on! Velmu ei toimi samalla lailla tässä ku Rico ja toki alkuopetuskin oli erilainen. Kiva haaste, mutta oh boy tarttisin nyt jo jonkun väliaikatsekkauksen.. Noutokapulalla pelattiin myös ja hei, sillä on idea edessä istumisesta! Se myös hakee kapulaa! Täähän on kohta valmis. ;) Agilityssa meillä on nyt hirmu hyvin yksäreitä ym. koulutuksia, mutta tokoon/tottikseen kaipaisin vielä enemmän apua. Miten tää näin päin on menny?

Koirauimalassa

Kelpieosasto pääsi viime viikonloppuna Nokialle pulikoimaan russeli- ja puuceevahvistuksella. Rico ei osaa uida suu kiinni, vaan vetää vettä henkeen ja röhii sitte räkää pitkin poikin, äh. Siihen saakka tykkäs kuitenki puljata. :D Vellu muisteli vissiin kesää et perhana täähän oliki kivaa hommaa, niin monta rundia se veti altaassa. Kuvat oli kakkoja ja videoki tosi lyhyt. Enjoy! :P

Rico ja Vellu.

Rico ja Vellu.

Monty ja Vellu.

Matkasta nauttien

Nyt vähän harmittaa ku pikkupentuajoista ei oo tekstejä missään, olis ollu kiva lueskella niitä joskus jälkikäteen.. :/ Tehdäänpä pieni katsaus reenilöihin!

Agilityssa lähdettiin alunperin liikkeelle hyppyesteen tarjoamisella. Aika hyvin Velmu hakee jo edessä olevia esteitä, joten kaipa siitä jotain hyötyä on ollut. Kontakteille ajattelin 2-on-2-off -tyyliä ja alastulokontakti onkin jo aika vahva. Ylösmenolla tulee olemaan länki. Ehkä tulevaisuudessa käytetään pelkästään juoksareita ja naureskellaan että höhhöh ennenvanhaan hukattiin aikaa koirien pysäyttelyyn, mutta nyt mennään näillä. :P Vapautus tulee kisoissa olemaan kuitenkin nopea. Keinulla on tehty paukuttelua ja alasmenolla makaamista heijaten. Eilen vasta ekaa kertaa tehtiin keinu päähän saakka niin, että siellä oli alusta jolle V kävi makaamaan. Ajattelin, että keinun kolahdus toimis vapautuksena eikä koira ottais enää 2-offia. Ilman alustaa ku tutustuttiin keinuun pentuaksassa, ni meno oli ihan aivotonta ku päässä oli palkkaaja.. V tippui kaks kertaa ja kohelsi vaan ku jollain on herranjesta ruokaaaaaaa. Tuleeko alustalle samanlainen vauhti ku suorapalkalle, sitä tässä vähän mietin. Kahtellaa! Agility tuntuu hirmu kivalle, kun siinä ei sen kummempia tavotteita oo. Hyvä asenne on säilyny mielestäni itellä muissaki treeneissä.

Tässä linkki viime viikon helppoon ratatreeniin. Loppusuoralla minikeesi hyppää vähän hassusti, varmaan kiikaroi missä palkka on!

Niin joo, paitsi haku alko loppuvuodesta maistua jo vähän puulle.. Tehtiin Vellun asetuttua taloks pari treeniä "makkararinkiä" niin, että maalimiehet makas puoliks verkon alla hiukan metsän puolella, mutta pentu oli niin reipas että siirryttiin siitä aika pian hajuhakuihin. Koira siis liinassa ja kun saa hajun, se pääsee maalimiehelle. Kuulostaa helpolle, mutta pirskatti että se koiran lukeminen - ja oikeeseen suuntaan kävely samaan aikaan - on vaikeeta! Välillä koiran korvat jo on takana ja häntä vispaa, mutta kun liinasta päästää näkee että eipäs vielä ollutkaan hajulla, tai ei ainakaan osannut tarkentaa. Välillä taas tuli pidäteltyä liian pitkään. Alussa treenit eteni kylläkin tosi kivasti! Sitte tehtiin muutama haamuharkka, mistä alkoi "juoksen pitkin aluetta nenä kiinni ni kyl se ukko jossain on" -vaihe, jota ei ihan saatu selätettyä lopputalven aikana. Viisaammat mulle alkuaikoina sanoi ku hajuhaut alotettiin, että etene rauhassa vaan koiran perässä sillä ei tuu vauhdin puute olemaan ongelma, mut silti piru vie siellä tuli rynnistettyä. Tän siitä sitte sai. ;) Koiralla on kuitenkin koko ajan ollut kova into löytää maalimiehet, mutta itellä tuli niin mitta täyteen metsässä makaamista, että tauko tuli tarpeeseen. Jännä nähdä onko palikoita loksahdellut kohdalleen tauon aikana, vai jatkuuko ralli. Meillä on kyl kiva ryhmä!

Toko/tottis on alotettu maltillisesti vähän niinku muutkin lajit. :P Pitkään käytiin kentillä ja halleissa leikkimässä, syömässä ja tekemässä luoksetuloja. Pyrin edelleen lopettamaan kaikki lajitreenit siihen, ku koiralla on vielä into tehdä. Vähän jopa olin alussa neuroottiinen tässä ja tein superlyhyitä pätkiä, mutta hei mielummin niin ku hippasen liikaa hinkuttaen. Vellu reagoi sosiaaliseen palkkaan luonnostaan tosi kivasti ja haukkuu tomerana ku ollaan menossa tekemään. Kiva ku ei tarvi ns. ravistella koiraa hereille että tehtäiskö jotain, vaan osat on vähän niinku päinvastoin. Seuraaminen alotettiin imuttamalla ja nyt on käsi häivytetty kokonaan pois. Tehdään askelsiirtymiä ja lyhyttä pätkää suoraa. Tää tuntuu edistyvän tosi hitaasti, mutta eiköhän siitä joskus valmis saada.. Haluan että kontakti pysyy koko ajan ylhäällä, joten kriteerin kanssa on oltava tarkka. Seuraaminen ei oo mun bravuuri ja se sattuu olemaan aika hemmetin tärkeä liike, mutta koitan ottaa ihan rennosti vaan. :D Muista liikkeistä on palasia olemassa ruutuun, noutoon, jääviin, kakeihin, luoksariin ja hyppyyn. Liikkeestä seisominen on hei vaigee!

Treenien lisäks toki temppuillaan ihan muuten vaan, lenkkeillään ja koitetaan luoda hyvät pohjat kaikelle tekemiselle. Vellu on mun oma sika säkissä! Ihan sairaan mielenkiintoista nähdä millanen menijä siitä tulee, kun tavallaan ei oo mitään ennakkokäsityksiä. Terveyden suhteen toivotaan tietysti myös hyviä kortteja.

Kuka, mitä, häh?

Mikä ja kuka oikeastaan on tämä meidän uusin koiratulokas? Mietiskelin tuossa, että jos blogia aion pitää, olis varmaan ihan fiksua vähän valottaa millaisesta otuksesta kirjoittelen. :)

Alkuvuodesta kun koiran ottaminen tuli ajankohtaisemmaksi, meni multa Suomessa ainakin neljä pentuetta sivu suun erilaisten tylsien sattumien takia (narttu jäi tyhjäksi, ei syntynyt uroksia lainkaan jne.) ja Ruotsistakin bongaamastani kennelistä tarjottiin mulle sitä ainoaa sinistä urosta. Terveysasiat on aina jossain määrin arpapeliä, mutten tahtonut silti ottaa tietoista iho- ja turkkiongelmien riskiä. Joten aloin katsella kelpieitä muualta Euroopasta. Puoliksi olin vähän läpällä liikkeellä, miten mä nyt muka jostain kauempaa osaisin koiran tuoda? Englannista löysin kuitenkin aika pian tosi kivan tiineenä olevan nartun, josta oli paljon kuvia ja videomateriaalia netissä. Pidin kasvattajaan ahkerasti yhteyttä ja ajatus tuontikoirasta vahvistui, kunnes h-hetkellä koko pentue kuoli synnytyksessä! En voinut uskoa miten huono tuuri TAAS kävi ja miten kokonainen pentue voi vielä nykypäivänä menehtyä ilman mitään ennakkomerkkejä. :( Järkytyksestä toivuttuaan kasvattaja kuitenkin suositteli ottamaan yhteyttä Vellun kasvattajaan Tracyyn, jolla oli vielä yksi r&t uros vapaana. Väri siis ei oo pääasia, kunhan koira on ruskea. ;) Tutkiskelin kasvattajan kotareita, Vellun vanhempien taustoja, videoita jne. What the hell, pistin kyselyä menemään. Muistan vielä, miten Tracy kuvaili pentujaan: "brave, independent and sociable". Sitten hän lähetti mulle videon pienestä punaisesta pallurasta, joka häntä tötteröllä juoksi pitkin pihamaata, rähjäs, heitteli pikkukiviä ympäriinsä ja puri kameran hihnaa. Siinä se on. Toi on mun koira.

Lapset on Velmun mielestä huisin kivoja!

Niin, tuossa se nyt sitten nukkuu soffalla. :) Vellu on ihmisiä kohtaan avoin ja kulkee paikassa ku paikassa reippaasti häntä pystyssä. Erilaiset pinnat, äänet tms. ei pelota - itse asiassa toi on jopa vähän uhkarohkea kiipeilijä ja temppuilija.. Jo lentokoneessa huomas pennun viehtymyksen korkeisiin paikkoihin, kun se yritti jatkuvasti kiivetä mua pitkin istuimen pääosan päälle! Kotona kiipeily jatkui kukkatasoilla, eteisen tasolla, sohvan selkänojalla.. You name it. Aluks olin vähän ihmeissäni, mut onkohan tää nyt sit jotain wannabe sheep backingiä? ;D Haha.

Vilkkaudestaan huolimatta V keskittyy treeneissä aina tosi hyvin. Välillä ihmettelen, miten riehupetteristä voi kuoriutua sekunnissa pikku professori! Rauhoittumista tarvii harjoitella lähinnä kotona, koska tehtävän saatuaan tää tyyppi laittaa aivonystyrät sauhuamaan. Riehakkuus ja proffamainen keskittymiskyky kun saadaan harmoniaan, on minikelpie varmaan aika soiva peli. Ahne se on ollut alusta asti ja leikkikin on koko ajan kehittynyt. Aluks Waylord katsoi saalisrättejä, palloja ym. kysyvä ilme naamallaan "jaa mitä että?", mutta pikkuhiljaa saalis ja taisteluhalu on alkaneet aueta. Nyt sen pystyy palkkaamaan jo kuolleellakin saaliilla, mutta leikki kokonaisuudessaan vaatii vielä työstämistä.

Jaa juu ja pieneksihän se jäi. Säkää löytyy kotimittauksella 48 cm ja painoa tällä hetkellä 14 kg. "Ni tää on narttu?" ei oo mikään uus kysymys ku joku näkee knääpiön ekaa kertaa. ;) Mutta kun se vielä venyttää pari senttiä ja massan myötä pari kiloakin, on se aika kompakti pakkaus. Jännityksellä odotan mitä meistä tulee! :)