sunnuntai 16. elokuuta 2015

Onnistumisia ja hermoromahdus vol 2

Hakutreenit puksuttaa eteenpäin. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että koiralla alkaa olla idea suorista pistoista, mutta herkästi vielä käy etukulmat tarkastamassa toiseen kertaan. Onhan siellä voimakkaammat hajuvanat ku seuraavilla pistoilla. Tarkemmin tarvii vielä katsoa että on hajulla lähetyksissä ja ottaa vaikka ukot vähän lähemmäs etukulmien jälkeen. Ostin muuten vihdoin ja viimein rullat! Ruotsalaiset valitsin, jotta koiran tassu ei jäis rullaan jumiin juostessa.

Tokoa edelleen ollaan tehty kotona. :) Kapulan pito alkaa näyttää jo aika kivalle! Lähdettiin siis liikkeelle siitä, että V pureskeli kapulaa, heitteli sitä pitkin seiniä tai haukkui kapula suussa.. Ei siis IHAN tiennyt mitä siltä haluan. :D Nyt alkaa kestämään jo pidempää pitoa rauhassa ja saan koskea kapulaa kevyesti. Välillä oon tehnyt myös vastustettuna. Ote on kyllä koiran niin päättäessä hyvä. Kapulan haku on ajoittain vauhdikas ja ajoittain vähän koikkelehtiva!

Velmu ja 3 kg käsipaino. Rico ei suostunut edes ottamaan tota suuhunsa! :D

Edestä sivulle siirtymistä oon nyt tehnyt takakautta kiertäen, siihen vaatii vielä pienen hartia-avun. Luoksetulot on korkeammassa vireessä aika hasardeja, ts. koira juoksee täysillä kohti ja hyppää päin pläsiä.. Krhm. Tätä on vielä vähän hienosäädettävä. Seuraamista en oo nyt kyllä tehnyt lainkaan..

Niin, se hermoromahdus sattui kaikkien kivojen treenien jälkeen agilityssa, kun oltiin pitkästä aikaa ohjatuissa. Taas kerran tuli todettua, että ei väsyneenä/kettuuntuneena treenaaman, tai sitte ainakin pitää jotenkin pakottaa itsensä parempaan vireeseen! Tehtiin kontaktia vieraalla aalla ja huomattiin siinä sitte, että koska V pyrkii aina alastuloille istumaan (mistä se sen onki keksiny?), nii alastulo hidastuu. Mua kismitti jotenki tosi paljon ku koira valui alas.. Tehtiin lelulla nopeesti vapauttaen, ni parani onneks hiukan. Radalla tuntui, ettei mikään oikein sujunut ja muiden kommentit ahdisti. Treenien jälkeen angstasin oikein kunnolla. Samputti. Miten koira vois tehdä parhaansa jos ohjaaja on ku seipään nielly tai vaan angstaa koko ajan.. Ja miten voin odottaa sitä lampun syttymistä jos treeneissä on itellä tollanen olo. Onneks tämmösiä ei oo käynyt usein, mutta pariki kertaa on liikaa! Nyt loppu! Vellu on agissa jostain syystä ajattelevaisempi ja se on nyt hyväksyttävä ja treenattava sen mukaan koiraa kannustaen. Joku saa lyödä mua rimalla jos vielä valitan ettei me osata. ;P

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Kesän treenitiivistys

Onpa tullut päivitystaukoa! Heinäkuu on ollut treenien suhteen melko hiljainen kun agility on ollut kesätauolla, paimennus loppui ja tokoyksäreitä ei olla ostettu. Hakuiltu on kylläkin noin kerran viikossa ja siinä ollaan menty melko harppaus eteenpäin. Oon edelleen tuonut koiran keskilinjalle hallinnassa vapaana ja tehnyt lähetykset ilman omia kroppa-apuja, kädellä näyttämistä tms. Koin että ne häiritsivät koiraa eivätkä ainakaan suunnanneet sinne päin mihin oli tarkoitus.. Ollaan tehty vähän sekaisin hajuhakua ja ääniapuja. Vitsit Velmu on ollu liekeissä! Se tietää jo autosta tullessaan mitä ollaan menossa tekemään ja tärisee innoissaan ku puen sille pk-liivejä. :D Hajuhauille oon välillä antanut varastaa, ts. keskilinjalla hajun saatuaan Vellu on saanut lähteä vaan omatoimisesti pistolle. Viime treeneissä se lähti ihan yhtä innokkaasti hiljaselle maalimiehelle ja ääniavuille. Tavoitteena olis nyt tän kauden aikana tehdä sille vaikeassakin maastossa varmat suorat pistot sekä L-pistot ja rakentaa ilmaisua erillisenä kentällä. Nenän käyttöä seuraan koko ajan. Piti viime kerralla videoida treenit, mutta tottakai kännykästä simahti akku just ennen, äh. Toisella kertaa sitten ku ollaan sen verran avoimessa maastossa, että videointi onnistuu. Esineitäkin tarttis vissiin alkaa mietiimään. :P Ajattelin tehdä nekin nenänkäytön kautta, enkä näyttämällä niinku Ricolle.

Tokoa oon viilaillut jonkin verran ihan kotioloissa. Ollaan tehty kapulan rauhallista pitoa, kokonaista noutoliikettä, tunnaria, luoksaria, metskua ja hyppyä. Muutaman kerran on tehty myös seuruuta, missä alkaa palaset loksahdella lyhyellä pätkällä jo aika kivasti kohdalleen. Periaatteessa Vellulla alkaa alon/avon liikkeet olla hanskassa, mutta kokonaisuus on vielä toooosi kesken. Syksymmällä vois ajatella möllikisoja, jos seuruu saadaan vielä paremmin pakettiin ja jaksan opettaa sille kaket. ;) Hylkäsin nimittäin etupää paikallaan -tyylin ku mä olin itse siinä ihan auttamattoman surkea. Koira teki kyllä, mutta mä en osannut asettaa kriteeriä ja se oli semmosta yleistä säätämistä. Nyt käydään pari kertaa alo/avo tutuksi -kurssilla niin saadaan varmaan taas uusia vinkkejä. Edestä sivulle siirtyminen vielä vähän mietityttää, että teenkö sen etu- vai takakautta. Vellu kyllä pystyy kokonsa ja motoriikkansa puolesta kiepsahtamaan edestä ketterästi, mutta jää helposti inan vajaaksi. Ehkä opetan kiertämisen, vaikka ihan huvin vuoks jos ei muuta.

Agilityn saralla kepit ja kontaktit on vielä niin vaiheessa, ettei kisaaminen onnistu ku putkiralleissa. Tarttis varmaan tehrä jottain. :P Muutama putkiralli on menty ja ehkä nyt ollaan vähän päästy tästä jee moikkaan kaikki ihmiset -vaiheesta yli. Vielä kaipaan sitä viimeistä silausta, syttymistä tai miksikä sitä sitte haluaakin kutsua, mutta ehkä se sieltä tulee kun varmuus kasvaa. Pidetään hauskaa ja haetaan kokemuksia uusista esteistä ja paikoista. :) Vaylord on sellanen pikku professori <3

Vielä on kesää jäljellä..

lauantai 23. toukokuuta 2015

Zeniä etsimässä

Parit viimeiset agilitytreenit on menneet ihan totaalisen plörinäksi. Eka kerralla olin itse ollut aamulla osteopaatin käsittelyssä (first time ever!) ja olin illallakin vielä aivan tööt. Nukuin käsittelyn jälkeen kolme tuntia ja siitä treeneihin, ei hyvä. Oishan sitä voinut edes esittää olevansa elossa, mutta ei vaan pystynyt. Toka kerralla Vellu oli ihan äärettömän tahmea, no ripulihan sillä sitten oli. Se niistä. :P

Sen sijaan hakutreeneissä oon kokenut jonkinlaisen ahaa-elämyksen. Käytiin kerran Koirataidolla, missä todettiin että liinasta on luovuttava nyt kokonaan. Liinassa Vellu kiskoo ihan aivottomana joka suuntaan eikä keskity ollenkaan käyttämään nokkaansa. Mä en myöskään koiran kaahatessa pysty lukemaan koska se on hajulla, joten irti päästessään Velmu vaan kaahaa helposti ees taas. Kaisan treenien jälkeen meille tuli lähes kuukauden tauko, kunnes eilen otettiin toista kertaa hakua tällä systeemillä. Olipa meinaan hyvä treeni, täydellinen vastakohta tähänastiseen menoon! Velmu on kyllä tiennyt mitä se tekee, mutta ku on tarvinnu perässä raahata tämmöstä akkaa. ;) Otin nyt koiran autolta saakka hallintaan ja pyrin pysymään rauhallisena keskilinjalla. Oli tosi hyvä tuuli kerrankin, sinne uppos koira viitenkymppiin ku kuuma veitsi voihin. Kävelin rauhassa perässä, mutta jättäydyin joka pistolla vähän kauemmas. Ei toi kyllä mua alueella kaipaile, että hiljalleen voin varmaan jäädä keskilinjalle. Haluaisin tällä systeemillä vielä muutaman treenin, kunnes alan kiinnittämään huomiota pistojen suoruuteen. Nyt pitää siirtyvien maalimiesten kanssa olla tarkkana, ettei koira pääse jäljelle, joten lähetykset aion seuraavaksi ottaa aavistuksen etuviistosta. Tuuli pitää tietty huomioida ja katsella miten koira nokkansa nostaa.

Paimentamassa on käyty myös muutamaan otteeseen. On tehty pari kertaa poispäinajoa ja viime kerralla kuljetusta tasapainossa + maahanmenot siihen päälle. Mulla meinas pettää pinna ihan täysin, tuntui että V vaan sinkoili ja oli lampaita kohtaan tuhmana. :/Samassa tahdissa ku omat kierrokset nousi, nousi tietysti myös koiran. Ihmettelin ku treenikamu huuteli että hienolta näyttää, ku tuntui että kohta nousee savu korvista. No, näyttihän se sitte videolla hyvältä - ottaen huomioon että toi oli ehkä mun elämäni toinen kuljetustreeni. ;) Ite saisin vaan kävellä määrätietoisemmin etiäppäin ja jättää lähtemättä mukaan koiran tuhmiin flänkkeihin.. Lupasin sitä paitsi, että ens kerralla hengittelen rauhassa ja lasken kymmeneen ennen ku astun aitaukseen. Hattu kourassa jatkamme harjoituksia. Vellu on hieno paimennin, mutta ku sitä on siunattu näin kokemattomalla ohjaajalla..

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Tokoa ja agia

Oon istahtanut koneen äärelle nyt kolme kertaa tarkoituksena päivittää blogia, mutta treenejä on takana niin monet viime kirjoituksen jälkeen, etten oikein tiedä mistä aloittaa! Kerrottakoon nyt vaikka sitten, että tokon saralla seuraaminen on edistynyt kun harjoituksia on tehty häiriössä. Vellu nousee selvästi kun ympärillä on muita koiria tai edes yksi, niin on käytetty sitä apuna tarkoituksena löytää seuruuseen hyvä tunnetila. Pääkin on ollu ylhäällä. ;) Paikkamakuuta on otettu myös pari krt rivissä. Hienosti Velmu malttaa ja tuijottelee mua. Nyt tarttis vaan tehdä mahdollisimman erilaisten koirien kaa ettei totu aina samoihin! Noutokapulan pureksimattomuus on nyt niin kivassa vaiheessa, että tarttis ottaa videoo. Eilen saatiin tehtyä niin hyvä treeni sen saralla, että jätän homman hautumaan hetkeks. Velmu istui rauhassa ja pystyin koskemaan kapulaa kevyesti ja V myös veti vastaan kunnolla kun vähän taisteltiin kapulalla. Tunnarikapuloiden seasta on teinikoira vasta syöny ruokaa. Mielentila on kivan rauhallinen ja keskittynyt. Ruutua oon naksutellu läheltä ja tehnyt vauhtilähetyksiä suorapalkalle. On se kumma, ku aina haluais että vauhtia olis vielä pikkasen lisää.. Oli kyse sitte tokoliikkeistä tai agilitysta ja vaikka harjoiteltava asia olis aika tuore, aina toivois vähän jotain lisää. Siksipä pitää olla koiraan ja tämän hetkiseen suoritukseen tyytyväinen, se tekee kyllä parhaansa!!!

Agilityssa on oltu parilla yksärillä ja muuten keskitytty keppeihin. Nyt on neljässä välissä ohjuri. Tässä video tältä päivältä! Koitin saada koiraa ihan suoraan kepeille, mutta hää päätti suorittaa putken ja hypyn eka. :D Toisto on viimeinen, joten ei ihan oo huippunopeus enää. Äänet kannattaa vaimentaa..


sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Seuraamispähkinää ym.

Laiskanlaisesti on tullut viime aikoina tokoiltua, mutta tän päivän tokosemman jälkeen päätin, että perskules nyt tarvii ottaa itteään niskasta kiinni. Vellun kaa katottiin semmassa - tadaa - seuraamista. Sehän on ollut tosi erilainen opettaa ku Rico; pään asento on luontaisesti paljon matalampi eikä V paina samalla tavalla, minkä johdosta en tavallaan tunne kunnolla missä koira menee. En oo kovin taitava opettamaan seuraamista, joten olisin tyytyväinen kun koira ois katsekontaktissa pää suhteellisen ylhäällä. Vireasioiden kanssa oon myös ihan lapsenkengissä, joten noi kaks on nyt mun kriteerit. :) Sain ohjeiks ottaa koiraa useammin vauhdista mukaan. Perusasennostakin lähdettäessä autan päätä ensin ylös merkkaamalla oikealla kädellä paikkaa ja heti kun kontakti näyttää hyvältä, palkkaan vasemmasta kädestä. Nyt tehtiin tätä ruualla, mutta leluakin tarvii alkaa ottaa mukaan.

Isoin juttu mitä hokasin oli kuitenki halliin sisälle tulo. Velluhan on saanu tulla halliin/kentälle nyt lähestulkoon karmit kaulassa.. Se haukkuu, pomppii ja on ihan sfääreissä. Mutta haa, se ei ookaan heti tulossa mun kanssa hommiin, vaan on aina päässy ennen treenaamisen alottamista morjestamaan kaikki treenikamut.. Eh. Tyhmä minä! :D Ku koira ei semmassa päässytkään nuoleskelemaan kaikkien naamoja ja hyppimään sylistä toiseen, oli tosta mielentilasta ihan mahdotonta alkaa katsoa jotain seuraamista. Siispä tehtiin alkuun rauhoittumista. Vähän olin hämmentynyt ku kouluttaja kysyi osaako koira istua käskystä, mahtoiko meidän eka sisääntulo olla niin kaaoottinen että epäili osaako kuriton kelpie mitään. :D No joo osaa se istua, mutta koska Velmulla on rauhoittumiskäsky tehty kotona, niin käytettiin sitte sitä. Käy siihen ja siinä oli sitte oltava. Kouluttaja häiriköi ja oltiin lähellä yleisöä, mutta V pysyi keskittyneesti maassa. Nousihan se häiriköinnistä muutaman kerran, mutta rauhallisesti palautin sen aina alkupaikkaan. Oon jotenki pelännyt että jos koiraa ottaa hallintaan, vire laskee ja yhyhy sitte ei tuu mistään mitään (....). Mutta hei eihän koira voi aivot leväällään huutaessaankaan mitään fiksua tehdä! Döh. Sama näkyy muuten agilityssakin. Toka sisääntulo oli jo paljon hallitumpi, mutta ku kutsuin koiran tekemaan, se oli heti innoissaan - ja keskittynyt! Hehei. Me ollaan kyl niin alkeissa, mutta mitäs sitä turhaan vertailemaan. ;)

Kakeista oli myös juttua ja niitä päästiin vähän esittelemäänkin. Tai siis no niin, enhän mä nyt ookaan päättänyt millä tekniikalla toi koira alkaa ne tekemään.. Etujalat paikallaan on alkanut tuntua niiiiiin haastavalta, että simpura taidan vielä vaihtaa.. Tai sitte en. :D Kouluttaja ei ollu omalla saman ikäisellä koirallaan osannut päättää miten tekee, ni siinä vähän yhdessä ihmeteltiin asiaa. Ääh. Osa vaihdoista sujuu paremmin toisella tekniikalla ja osa toisella, mutta sekatekniikkaa ei kai arvosteta ihan hirveesti. Tarvii laittaa mietintämyssy päähän.

Torstaina tein aamulenkin jälkeen vauhtinoutoja pihalla, vitsit mikä asenne oli kääpiökelpillä! <3 Metallikapulaa on myös nosteltu ja kannettu sisällä ekoja kertoja, no problemos. Ehkä aavistuksen ällötti alussa, mutta Vellu ei kalisuta ainakaan vielä yhtään, jes. Ja hei, rauhoittuminen puukapula suussa etenee! Vellu ei oo samalla tavalla pehmeä ku Rico, niin sitä oon pystynyt kevyesti auttamaan pitämällä kuonosta kiinni. Tuntuu ainakin, että V tajuaa mitä oon koittanut sille kertoa pureskelemisesta. Ruutua tarvis alkaa tehdä pihassa ku piha on nyt kuivunut ja kaipa tunnariaki vois taas alkaa muistella.

Aijuu ja eilen me oltiin tokaa kertaa tänä vuonna paimentamassa! Siitä vois kirjoittaa ihan oman postauksensa, mutta sanottakoon nyt vaan että ohjaaja pysy pystyssä ja homma tuntu alun epätoivon jälkeen jopa aikas harmooniselta. ;) Tämmästä!

tiistai 31. maaliskuuta 2015

Hyppyrotta kisaa

Eilen ehtoosti oli oman seuran pikkuepikset, joihin osallistuin kelpieiden kaa. Ricon 1-luokan suorituksesta ei paljoo jääny jälkipolville kerrottavaa, sanotaanko näin että setäkelpiellä oli ihan omat kuviot. :D Ei olla tän vuoden puolella treenattu käytännössä lainkaan, joten ihan pikkusen on tatsi ja rutiinit hukassa.. Käskytin ite tosi laiskasti enkä kertonut koiralle että sähän tulet ohjauksiin. Plaah. Lainaohjaajan kanssa R meni kaks kertaa avoimen luokan radan, jolta se mm. poistui yleisön sekaan ettimään mua. :'D Mut kuulemma toka kerta oli parempi (mä en saanut olla hallissa ku Ripa ei muuten tee muuta ku kyttäilee yleisöä).

Vellu meni kaks kertaa supermölliradan. Halli on tosi pieni eikä siellä oo oikeestaan koskaan ollu ku pari ihmistä meidän lisäks, niin meinas olla pelkkä halliin sisälle meno ihan kaaosta. Ihmeen nopeesti V silti alkoi olemaan kuulolla. Eka yrittämä radalla meni kuitenki ihan pskarallin juoksemiseks, kelpie junior oli aavistuksen kujalla. :D Tuomari ja yks ratatyöntekijä piti käydä morjestamassa ja kaikki oli vaan niin ihmeellistäääää.. Ei siinä auttanu ku nauraa. Toka kerralla mentiin oikeesti tekemään agilitya ja samaa rataakin, koska nolla napsahti. Oltiin kakkosia, eikä hävitty puucee-kamulle ku 1,jotain sekuntia. Kirjottelen tästä ny ku jostain Oscar-palkinnosta :DD mut hei pieniki onnistuminen on niin kivaa! Olin tosi tyytyväinen toka kierroksella siihen, miten koira pystyi sulkemaan häiriöt pois ja ehkä vähän jopa nousi niistä. Ei muuta ku lisää epiksiä ja asennetreeniä! Vaikka esim. putkiin meno on jo tässä kk aikana säpäköitynyt, on vielä paljon tekemistä. Esim. eka putken jälkeen näkyy ajatushärö, jota ei täysin syttyneen koiran kaa enää tuu. Myös ohjauksen kanssa on aina jotain.. Valssi tulee aika kivaan aikaan, mutta muuten vielä vaan töppöstä toisen eteen!

Siellä se menee.

Vellun eka pysti! Älkää naurako! :D

lauantai 28. maaliskuuta 2015

Kalsarivideoo ja pujottelua

Latas meinaan pienen ikuisuuden youtubeen tää video! Eniveis, tässäpä näätte todellista kalsaritokoa! :D Tai ei oikeestaan edes tokoa, vaan jotain temppuväkerrystä jossa en edes leiki olevan järjen hiventä mukana.. No, ainakaan koko aikaa. ;) Varoitus: ränsistynyt look, kalsarit, alussa kamala musiikki.

Leikkaamattomana ja ylipitkänä, tottakai!

Toivottavasti kenenkään silmät ei palanu kalsaripyllistyksien takia. :'D Käytiin illalla vielä hallilla tekemässä muutama suoritus verkkokeppejä. Ollaan menty nyt kokonaisilla kepeillä kolme kertaa, joista viimeisimmällä Vellu keksi, että kepukat saa nopeemmin tehtyä ku loikkaa vaan verkkojen yli palkalle! Pohdiskelin siinä sitte, että ehkä otetaan muutama treeni vielä puolikkailla kepeillä. Muutenki vaikka koira osaa pujotella, voi välillä olla hyvä ottaa lyhyempiä motivaatiotreenejä. Kuudella kepillä meni onneks tänään tosi kivasti! Ainoastaan eka kerralla V loikkas viimeisen verkon yli, mutta murahdin pikkasen ja loput toistot oli ihan supereita. Otin jo yhden hypyn ja putken kautta sisäänmenoja kummaltaki puolelta, jäin jälkeen tai vedätin ihan kunnolla. Ekaa kertaa toi meni nyt kepit oikeesti asenteella, kihisi oikein kiukkua ku ei saanukaan pomppia kesken kaiken pois. :P Kaikki on niin uutta ja jänskää, hehee!

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Hakukauden avaus

Viikonloppuna oltiin ekaa kertaa tän vuoden puolella hakumetsässä. Viime kausihan päättyi vähän kökösti, ku Vellulla alkoi olla enemmän vauhtia ku järkeä. Tietysti hienoa, että motivaatio tekemiseen on kohdillaan, mutta ku koko homma meinas mennä kamalaks kaahaamiseks ympäri aluetta. Nenä kiinni juoksemalla ees taas löytää kyllä maalimiehet lopulta, mutta se nyt ei kumminkaan ihan oo se ihannesuoritus. :D Mokasin tässä itse hiukan, ku alusta asti hajuhauissa mielelläni ryysin ite koiran perässä samaa vauhtia mitä se kiskoi menemään. Lisäks nopean, hektisen koiran hajun nostamista on tosi vaikea lukea, joten saattaa olla että V oli jo monta kertaa hajulla eikä silti päässyt liinasta irti. No, näitä nyt sitten korjaillaan. Pari kk vanhempi puucee-eläin veti jo neljä mm ääniavuilla 50 metristä hienoilla, suorilla pistoilla ja kaks viimeistä mm ilman ääniapuja myöskin 50 metristä. Tämmösiä reenejä mekin saatiin viime vuodelle kolmisen kappaletta, mutta musta tuntuu, että se tavallaan peitti Vellun juoksemisongelmaa. Tai siis kyllähän se lähtee ku avun saa, mutta helposti siinä samalla lyö nokan kiinni ja ralli alkaa. Vaikeeta.

Ekassa treenissä menin siis ihan piiloille saakka koiran kanssa ja mulla oli vaan 2 m liina. Ekalla mm meinasin taas rynnistää, mikä siinä onki niin hankalaa! Ihan ku tolta loppuis into jos en kaahaa perässä. Pitäis tollanen n. 15-kilonen rotta kyllä hallita, ettei sen puolesta juosta tarvi. ;) Viimeiset kolme mm Vellulla oli selvästi nokka auki, joten tästä on hyvä alottaa kausi. Olis niin hienoa lähettää jo koiraa keskilinjalta, mutta mä niin nään sieluni silmin miten toi ampuu ku ohjus ja juoksee aluetta ristiin rastiin reikä päässä.. Kuola vaan roiskuu suusta. Ens kuussa ollaan menossa Koirataidolle yhteen hakutreeniin, joten mielenkiinnolla odotan mitä Kaisa tolle taunolle suosittelis. Tuleeko kellekään mitään idiksiä?

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Tokoa!

Viime tokoyksärin jälkeen päätin vaihtaa Vellun kaukokäskyjen tekniikkaa. En oo niitä vielä ihan kauheesti tehnyt, mutta jotenki toi takapää paikallaan -taktiikka ei näyttänyt tulevan koiralta yhtään luonnollisesti. Takajalat oli aina liikkeessä enkä saanut pomppua aikaseks mitenkään. Pari päivää katselin miten toi menee itse luonnollisesti istumaan ja maahan ja tadaa, olis kantsinu miettiä asiaa vähä aikasemmin, koska V hilaa paljon mielummin peppuaan edes takas, ku taas Rico on selvästi aina ollut kevyempi etupäästään. Tänään fiilistelin ekaa kertaa miten lähden istu-seiso -vaihdon kanssa liikkeelle ja sehän näytti jo yhden treenin jälkeen paremmalle ku kertaakaan aiemmin! Kakejen opettelu on kivaa ku voi tehdä oikeestaan missä vaan, ei vaadi isoa tilaa. :) Opettamiseen myös on hauska liittää erilaisia temppuja. Tässä muuten tosi hyvä video eri tekniikoista: klik!

Yksärillä katsottiin myös ruutua ja senKIN opettelu menee nyt vähä uusiks. Ollaan tehty kauempaa lähetyksiä suorapalkalle, mutta tarjoamista lähempää muutetaan nyt vaan enemmän kohti ruudun takareunaa. Tarjoamista pitää tehdä myös sivuilta ja lopuksi ruudun takaa. Appari tai mä itse autan koiraa merkkaamalla paikan ennen lähetystä. Vellu oli tolla yksärillä niin liikkis, ruudussa selvästi aivonystyrät sauhus ja kakeissa meinas syödä apparin sormet. :D

Noudon rauhavaihe on edelleen työn alla. Mietin viime viikolla pääni puhki miten saan kerrottua hektiselle koiralle, ettei pulikkaa kuulu pureskella. Tein sitte ihan perinteisesti ottamalla kevyesti kuonosta kiinni. Ei koittanut rimpuilla tms., vaan piti rauhassa. Oon saanut sheipattua noston, vauhtinoudot on ok ja Velmulla on ajatusta edessä istumisesta, mutta se pureskelu....... Sheesh! Katsotaan mihin tällä systeemillä päästään vai päästäänkö mihinkään. :P Oikeestaan kaikki muu noin niinku teknisesti tuntuu kivalle haasteelle, mutta nouto ja seuruu meinaa vähä kiristää nuppia. Vinkkejäki otan vastaan!

Mun blogipostaukset ei oo kyllä mitenkään runollisia tai syvällisiä, tämmöstä perustylsää treenipostausta. Ha. :P

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Treenitiivistys

Päivitettävää kertyy jatkuvasti, mutta blogi odottaa aikaa tai inspiraatiota. Vellun kanssa on agilityssa keskitytty nyt hetsaustreeniin ja helppoihin pätkiin. Varsinkin uudessa paikassa meno on vielä helposti vähän liian kilttiä, joten nyt koitetaan hulluttaa teinikoiraa oikein kunnolla. Tavoitteena lisää itsevarmuutta, irtoavuutta ja esteiden lukutaitoa. Röyhkeyttä ja vauhtia tulee sitten sitä mukaa ku osaaminen ja into kasvaa. :) Tämmöset treenit on kauheen kivoja! Miten helposti syyllistyykin aksassa hinkkaamaan tekniikkaa, ku eihän me semmosta muissakaan lajeissa tehdä?!


Siinäpä pätkiä eilisen reeneistä. Vellulla oli hirmu kivaa! Mä voisin vielä opetella juoksemaan niin et jalka rullaa, menee vähä hiihdoks taas.. :D

Tokossa ollaan muutamalla yksärillä käyty. Noutoon ja seuraamiseen saatiin viimeks hyviä neuvoja, ainoastaan toteutus puuttuu. :D Niin ja yks yksäri keskityttiin jääviin liikkeisiin. Welmu oli ihan super! Istumisesta pitäis pikkuhiljaa häivyttää käsiapu/palkka. Kakeissa mulla on nyt vähän probleemia kriteerin kanssa, joten toivon niihin saavani apua seuraavalla tokoyksärillä..

Paimentamassaki on käyty. Velmulla on ajatus tekemisestä, vaan vielä häntä pyörii ja tulee haukkua vastalauseeks jos ei käskyt ihan nappais. Mut hienosti se kyl menee! Kaaret ja maahanmenot ja kaikki. Itsehän keskityn kouluttajan perässä juoksemiseen ja pystyssä pysymiseen (huonolla menestyksellä) koska olen aiwan kujalla. Haluun silti uskoa, että opin koko ajan seuraamalla mitä siellä _kuuluis_ tehdä ja roikkumalla mukana. Alkukesällä starttaa kurssi, jolla pääsen varmasti taas ite puikkoihin ainaki kokeilemaan. :)

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

1-vuotias

Latasin kuvat jo facebookiin, mutta lätkästäänpä Vellun ekat synttärikuvat bloginki puolelle. :) Uskomatonta, että siitä on jo pian vuosi ku kävin pennut hakemassa. Nuoren koiran kanssa treenaaminen on niiiiin palkitsevaa, mutta koitan olla liikaa ajattelematta miten pitkä matka valmiisiin suorituksiin on! :D

Pönötysyritys..

Ja perusilme!

maanantai 9. helmikuuta 2015

Agilitya huippuopissa

Vellun kaa eilisessä Jänesniemen koulutuksessa palattiin perusteisiin.. Tehtiin palkasta luopumista sekä sylkkärin ja takanaleikkauksen perusteita. Lisäks samanikäiset junnukoirat puuhasti takaakiertoa, takaakierto-valssihässäkkää ja persjättöä. Viikkotreeneissä meillä on kyllä aina joku teema, mutta nyt pitää ottaa järjestelmällisemmin tekniikkatreeniä myös omatoimisesti! Ei niin, että katsotaan millanen rata hallilla on valmiina ja tehdään siitä sitte ”jotain”. Elina sanoi että Vellu tekee hyvällä asenteella, mutta on vielä kovin kakara ja kun joutuu ajattelemaan uusia juttuja niin väsähtää nopeasti. Siispä treenit on pidettävä lyhyinä ja laadukkaina. :) Jotenki tuntuu että ollaan tehty kovin vähän tätäKIN lajia, vaikka aina ollaan johonki suuntaan menossa treenaamaan? Emmä tiedä. :D


Videolla viimeiset toistot takanaleikkausharkasta. Oli kyllä hyvä koulutus ja etenki muistutus siitä, miten kesken kaikki perusasiatki on agilityssa. Olispa kiva jos tällä suunnalla olis useammin ulkopuolisia koulutuksia! Onneks silti oon tosi tyytyväinen vakikouluttajaan, joka myös päivittää tietämystään jatkuvasti. :)

Tänään saatiin nauttia lenkillä ihanasta auringonpaisteesta. Äiti onki aina sanonu, että sumun jälkeen tulee kaunis päivä. ;) Kevään voi jo melkein haistaa!



Hölömö :D

.. kertaa kaks!

perjantai 6. helmikuuta 2015

Seuraamista ja noutoa

Tottikseen saatiin tänään piiiitkästä aikaa ohjausta. Seuraamisessa Vellulla on ollut ongelmana nyt matala pään asento, johon en oo osannut puuttua oikein millään tavalla. Katsekontakti siis pysyy, mutta pää on jännästi tavallaan kropan jatkeena. Ainoastaan häriössä viimeks V seuras ekaa kertaa pää kunnolla pystyssä. Askelsiirtymät tekee ok. En oo niin taitava että takaraivokontaktia osaisin rakentaa, minkä johdosta koko liike on jäänyt vähän taka-alalle.. Sain ohjeeks nyt tarvittaessa auttaa koiran pään ylös ja naksulla merkata oikean suorituksen. Loogista. Treenaaminen varmaan auttais.

Noutokapulalla tehtiin pitotreeniä. Rauhavaihe on jo nätti, mutta jos löysään omaa otetta riuhtoo toi lelun/kapulan itelleen. Ei muuta ku vähitellen höllään otetta ja otan häiriöt mukaan. Treeniä vaan lisää tähänKIN! Nyt tarvis oikeesti herätä vähän tottistelemaan..

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Koko lauma epiksissä

Huristeltiin eilen YlöKKin epiksiin kaikkien koirien kaa. En ollut matkallakaan vielä ihan varma osallistuuko Vellu, mut paikan päällä sitte aattelin että menkööt! Kisasin Novan ja Vellun kaa supermölliradalla ja Ricon kaa mölleissä. Kisaaviin olis ollut Rivon kaa fiksumpi mennä, mut ei jaksettu odottaa enää viimistä rataa.. Tässä linkki Ricon möllirataan. Nova pappahöntsäili nollaradan, pitäis ottaa sitä useemmin mukaan joka paikkaan. :')

Nii, mites toi juniori sitte.. :D Supermölleissä oli 16 estettä! Jaiks. Ei olla ikinä varmaan viel menty perätysten niin montaa. Velmu ei kuitenkaa toteuttanu mun kauhuskenaariota ja ottanu hatkoja vieraas hallissa. Suoriuduttiin puhtaasti toiseks vikalle esteelle, mihin tein takanaleikan vähän liian voimakkaasti ja V tuli ohi putken suusta. Joidenki hyppyjen välis ehdin huomaamaan, miten V katsoi kummissaan ratahenkilöitä/tuomaria ja kauhee kuolavana valu suusta.. Odotti vissiin palkkaa tai jotain! Meno on vielä sillä aika pentumaista, no joo onhan jätkä vasta 11 kk, mutta siis semmosta koikkaloikkaa. :D Kait varmuus tulee sieltä jossain vaihees kunhan mutantti vähän kypsyy ja ohjaaja luottaa koiraansa. ;)


tiistai 27. tammikuuta 2015

Agia ja vähän tokoa

Viime postauksen jälkeen treenit on edelleen olleet aika agilitypainotteisia. Lauantaina tapahtui mun mielestä työvoitto, kun treenattiin Turussa viimeks mörköilyä aiheuttaneella hallilla - ATT:llä siis. ;) Vellu oli oma itsensä ja pystyi keskittymään tekemiseen normaalisti. Mörköilykerralla kaverin koiralle iski järkky veriripuli matkalla, niin mietin mahtoiko se vaikuttaa jotenkin muihinki autossa olleisiin koiriin.. En varmaankaan pääse lopuille kurssikerroille, joten kiva että hallista jäi ok olo. Kotopuolessa on tehty ihan vaan hyppysuoria ja irtoamista hetsaustreeninä plus sitten mun yhtä inhokkiohjauksista, nimittäin niistoa! Irtoamisen lisäks pitäiskin muistaa panostaa ohjauksiin tulemiseen.


Siinä niistokoostetta eiliseltä. Videolta näkee, ettei mun käsi tuu riman yli ihan niin pitkälle ku niistossa kuuluis. On me vähän muisteltu keinuakin ja kepit V teki ekaa kertaa kokonaisina verkoilla.

Sunnuntaina myös tokoiltiin. Tehtiin omalla vuorollamme luoksetuloa ja uutta tokohyppyä. Suorat luoksarit alkaa olla jo aika kivan näkösiä! Tein välillä avun kanssa ja muutaman toiston ilman. Onhan se aika tiivis joo.. Tokohyppy oli ihan lame, ilman opetusta kaikki kelpit teki oikeaoppisen suorituksen. :D Ainoastaan hyppääminen ennen käskyä voi tässä kosahtaa, ellei koira jostain ihme syystä tuu sitte esteen ohi. Ryhmässä otettiin ekaa kertaa paikkamakuuta. Ensin jätkällä kävi kierrokset aika kovilla, mutta suuntas hetken päästä toimintansa muhun. Ei ollut tarkoitus tehdä seuraamista, mutta koira purki painetta niin kivasti tarjoamalla seuruuta monta askelta, että tottakai sitte vahvistelin. Parasta vire tähän mennessä! Olikohan vaan aivopieru vai saanko todistaa tätä jatkossakin, jää nähtäväksi.. ;) Paikkamakuussakin V pysyi hienosti. Vapautin muutaman kerran, mutta pystyin menemään jo tosi kauas ja tekemään kaikenlaisia kevätjuhlaliikkeitä. Ei haitannut vaikka kaveri toisesta päädystä koikkelehti kerran pois paikaltaan ja toiselle vähän karjaistiin ruualle varastamisesta. Onpas ollu nyt hyviä reenejä! Varsinkin aksassa tarvitsen silti ohjattuja treenejä paljon, koska muuten jään tosi helposti mukavuusalueelle ihmettelemään. :P Nyt pidetään muutama päivä huilia.

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Teinimutantti treenaa

Viikonloppuna oltiin Ojansivun Katjan agikoulutuksessa omalla hallilla. Vähän extempore osallistuttiin ku satuin kuulemaan koulutuksesta vasta muutamaa päivää ennen, mutta onneks tuli mentyä! Vellu teki kaks 10 min settiä. Poimin radalta teinihirmulle mielestäni sopivat pätkät ja hää teki kyllä hyvällä fiiliksellä. Nyt tarvii kiinnittää huomiota tiukkoihin linjoihin siivekkeiden kierroissa (mm. niistot ja valssit), ennen ku rimoja nostetaan. Ollaan nyt menty 35-40 cm rimoilla. Iän puolesta vois toki tehdä jo korkeempia, mutta ku treenaaminen ei oo mitenkään liian ahkeraa, niin mielummin katson toistojen määrää ku ikää. Lisäks irtoamista ja apupalkkaajan olemassaoloa pitää muistella. :P Aika nopskaan vielä muksu väsyy ku tekee niin täysiiiii. Tikkas multa toisen käsivarrenki mustaks.

Turussakin ollaan nyt viiden kerran pentujatkokurssilla. Velmulla on nyt kk ajan ollut jonkunnäköstä mörköilyä tms. ja selvästi uusi halli tuottaa jotain outoja käyttäytymisiä vielä. Omilla halleilla, esim. nyt just viikolopun koulutuksessa, ei pieni häiriö haittaa ja palkkautuu hyvin mitenkä vaan kyllääntymättä. Turussa viimeks kun tehtiin ratatreeniä, V kuitenki häiriinty mm. yleisön aivastuksesta ja vieressä seisovasta kouluttajasta. :D Olin vähä ihmeissäni enkä osannut suhtautua mutanttiin oikein, nauratti ja sitten ärsytti. :'D Tarvii antaa raukalle aikaa. <3 Ehkä ens kerralla katotaan miten alan tehdä kokonaista puomia! Tai siis tiedänhän mä, mutten uskalla alottaa ilman jotain varmistusta.. Nii. :)

Tänään piti olla töttistreeneissä kouluttaja katsomassa pitkästä aikaa perään, mutta hän sairastui ja treenattiin itseksemme. Harmitti ku olisin halunnut että seuraamista katsotaan, ni sitte tuntui vähä sellaselta puuhastelulta. Askelsiirtymät sujuu tosi hyvin, mutta tarvis alkaa vähän jalostaa tätä hommaa. Vaikeeta on! Velmu ei toimi samalla lailla tässä ku Rico ja toki alkuopetuskin oli erilainen. Kiva haaste, mutta oh boy tarttisin nyt jo jonkun väliaikatsekkauksen.. Noutokapulalla pelattiin myös ja hei, sillä on idea edessä istumisesta! Se myös hakee kapulaa! Täähän on kohta valmis. ;) Agilityssa meillä on nyt hirmu hyvin yksäreitä ym. koulutuksia, mutta tokoon/tottikseen kaipaisin vielä enemmän apua. Miten tää näin päin on menny?

torstai 15. tammikuuta 2015

Koirauimalassa


Kelpieosasto pääsi viime viikonloppuna Nokialle pulikoimaan russeli- ja puuceevahvistuksella. Rico ei osaa uida suu kiinni, vaan vetää vettä henkeen ja röhii sitte räkää pitkin poikin, äh. Siihen saakka tykkäs kuitenki puljata. :D Vellu muisteli vissiin kesää et perhana täähän oliki kivaa hommaa, niin monta rundia se veti altaassa. Kuvat oli kakkoja ja videoki tosi lyhyt. Enjoy! :P

Rico ja Vellu.
Rico ja Vellu.
Monty ja Vellu.


maanantai 5. tammikuuta 2015

Matkasta nauttien

Nyt vähän harmittaa ku pikkupentuajoista ei oo tekstejä missään, olis ollu kiva lueskella niitä joskus jälkikäteen.. :/ Tehdäänpä pieni katsaus reenilöihin!

Agilityssa lähdettiin alunperin liikkeelle hyppyesteen tarjoamisella. Aika hyvin Velmu hakee jo edessä olevia esteitä, joten kaipa siitä jotain hyötyä on ollut. Kontakteille ajattelin 2-on-2-off -tyyliä ja alastulokontakti onkin jo aika vahva. Ylösmenolla tulee olemaan länki. Ehkä tulevaisuudessa käytetään pelkästään juoksareita ja naureskellaan että höhhöh ennenvanhaan hukattiin aikaa koirien pysäyttelyyn, mutta nyt mennään näillä. :P Vapautus tulee kisoissa olemaan kuitenkin nopea. Keinulla on tehty paukuttelua ja alasmenolla makaamista heijaten. Eilen vasta ekaa kertaa tehtiin keinu päähän saakka niin, että siellä oli alusta jolle V kävi makaamaan. Ajattelin, että keinun kolahdus toimis vapautuksena eikä koira ottais enää 2-offia. Ilman alustaa ku tutustuttiin keinuun pentuaksassa, ni meno oli ihan aivotonta ku päässä oli palkkaaja.. V tippui kaks kertaa ja kohelsi vaan ku jollain on herranjesta ruokaaaaaaa. Tuleeko alustalle samanlainen vauhti ku suorapalkalle, sitä tässä vähän mietin. Kahtellaa! Agility tuntuu hirmu kivalle, kun siinä ei sen kummempia tavotteita oo. Hyvä asenne on säilyny mielestäni itellä muissaki treeneissä.

Tässä linkki viime viikon helppoon ratatreeniin. Loppusuoralla minikeesi hyppää vähän hassusti, varmaan kiikaroi missä palkka on!

Niin joo, paitsi haku alko loppuvuodesta maistua jo vähän puulle.. Tehtiin Vellun asetuttua taloks pari treeniä "makkararinkiä" niin, että maalimiehet makas puoliks verkon alla hiukan metsän puolella, mutta pentu oli niin reipas että siirryttiin siitä aika pian hajuhakuihin. Koira siis liinassa ja kun saa hajun, se pääsee maalimiehelle. Kuulostaa helpolle, mutta pirskatti että se koiran lukeminen - ja oikeeseen suuntaan kävely samaan aikaan - on vaikeeta! Välillä koiran korvat jo on takana ja häntä vispaa, mutta kun liinasta päästää näkee että eipäs vielä ollutkaan hajulla, tai ei ainakaan osannut tarkentaa. Välillä taas tuli pidäteltyä liian pitkään. Alussa treenit eteni kylläkin tosi kivasti! Sitte tehtiin muutama haamuharkka, mistä alkoi "juoksen pitkin aluetta nenä kiinni ni kyl se ukko jossain on" -vaihe, jota ei ihan saatu selätettyä lopputalven aikana. Viisaammat mulle alkuaikoina sanoi ku hajuhaut alotettiin, että etene rauhassa vaan koiran perässä sillä ei tuu vauhdin puute olemaan ongelma, mut silti piru vie siellä tuli rynnistettyä. Tän siitä sitte sai. ;) Koiralla on kuitenkin koko ajan ollut kova into löytää maalimiehet, mutta itellä tuli niin mitta täyteen metsässä makaamista, että tauko tuli tarpeeseen. Jännä nähdä onko palikoita loksahdellut kohdalleen tauon aikana, vai jatkuuko ralli. Meillä on kyl kiva ryhmä!

Toko/tottis on alotettu maltillisesti vähän niinku muutkin lajit. :P Pitkään käytiin kentillä ja halleissa leikkimässä, syömässä ja tekemässä luoksetuloja. Pyrin edelleen lopettamaan kaikki lajitreenit siihen, ku koiralla on vielä into tehdä. Vähän jopa olin alussa neuroottiinen tässä ja tein superlyhyitä pätkiä, mutta hei mielummin niin ku hippasen liikaa hinkuttaen. Vellu reagoi sosiaaliseen palkkaan luonnostaan tosi kivasti ja haukkuu tomerana ku ollaan menossa tekemään. Kiva ku ei tarvi ns. ravistella koiraa hereille että tehtäiskö jotain, vaan osat on vähän niinku päinvastoin. Seuraaminen alotettiin imuttamalla ja nyt on käsi häivytetty kokonaan pois. Tehdään askelsiirtymiä ja lyhyttä pätkää suoraa. Tää tuntuu edistyvän tosi hitaasti, mutta eiköhän siitä joskus valmis saada.. Haluan että kontakti pysyy koko ajan ylhäällä, joten kriteerin kanssa on oltava tarkka. Seuraaminen ei oo mun bravuuri ja se sattuu olemaan aika hemmetin tärkeä liike, mutta koitan ottaa ihan rennosti vaan. :D Muista liikkeistä on palasia olemassa ruutuun, noutoon, jääviin, kakeihin, luoksariin ja hyppyyn. Liikkeestä seisominen on hei vaigee!

Treenien lisäks toki temppuillaan ihan muuten vaan, lenkkeillään ja koitetaan luoda hyvät pohjat kaikelle tekemiselle. Vellu on mun oma sika säkissä! Ihan sairaan mielenkiintoista nähdä millanen menijä siitä tulee, kun tavallaan ei oo mitään ennakkokäsityksiä. Terveyden suhteen toivotaan tietysti myös hyviä kortteja.

torstai 1. tammikuuta 2015

Kuka, mitä, häh?

Mikä ja kuka oikeastaan on tämä meidän uusin koiratulokas? Mietiskelin tuossa, että jos blogia aion pitää, olis varmaan ihan fiksua vähän valottaa millaisesta otuksesta kirjoittelen. :)

Alkuvuodesta kun koiran ottaminen tuli ajankohtaisemmaksi, meni multa Suomessa ainakin neljä pentuetta sivu suun erilaisten tylsien sattumien takia (narttu jäi tyhjäksi, ei syntynyt uroksia lainkaan jne.) ja Ruotsistakin bongaamastani kennelistä tarjottiin mulle sitä ainoaa sinistä urosta. Terveysasiat on aina jossain määrin arpapeliä, mutten tahtonut silti ottaa tietoista iho- ja turkkiongelmien riskiä. Joten aloin katsella kelpieitä muualta Euroopasta. Puoliksi olin vähän läpällä liikkeellä, miten mä nyt muka jostain kauempaa osaisin koiran tuoda? Englannista löysin kuitenkin aika pian tosi kivan tiineenä olevan nartun, josta oli paljon kuvia ja videomateriaalia netissä. Pidin kasvattajaan ahkerasti yhteyttä ja ajatus tuontikoirasta vahvistui, kunnes h-hetkellä koko pentue kuoli synnytyksessä! En voinut uskoa miten huono tuuri TAAS kävi ja miten kokonainen pentue voi vielä nykypäivänä menehtyä ilman mitään ennakkomerkkejä. :( Järkytyksestä toivuttuaan kasvattaja kuitenkin suositteli ottamaan yhteyttä Vellun kasvattajaan Tracyyn, jolla oli vielä yksi r&t uros vapaana. Väri siis ei oo pääasia, kunhan koira on ruskea. ;) Tutkiskelin kasvattajan kotareita, Vellun vanhempien taustoja, videoita jne. What the hell, pistin kyselyä menemään. Muistan vielä, miten Tracy kuvaili pentujaan: "brave, independent and sociable". Sitten hän lähetti mulle videon pienestä punaisesta pallurasta, joka häntä tötteröllä juoksi pitkin pihamaata, rähjäs, heitteli pikkukiviä ympäriinsä ja puri kameran hihnaa. Siinä se on. Toi on mun koira.

Lapset on Velmun mielestä huisin kivoja!
Niin, tuossa se nyt sitten nukkuu soffalla. :) Vellu on ihmisiä kohtaan avoin ja kulkee paikassa ku paikassa reippaasti häntä pystyssä. Erilaiset pinnat, äänet tms. ei pelota - itse asiassa toi on jopa vähän uhkarohkea kiipeilijä ja temppuilija.. Jo lentokoneessa huomas pennun viehtymyksen korkeisiin paikkoihin, kun se yritti jatkuvasti kiivetä mua pitkin istuimen pääosan päälle! Kotona kiipeily jatkui kukkatasoilla, eteisen tasolla, sohvan selkänojalla.. You name it. Aluks olin vähän ihmeissäni, mut onkohan tää nyt sit jotain wannabe sheep backingiä? ;D Haha.

Vilkkaudestaan huolimatta V keskittyy treeneissä aina tosi hyvin. Välillä ihmettelen, miten riehupetteristä voi kuoriutua sekunnissa pikku professori! Rauhoittumista tarvii harjoitella lähinnä kotona, koska tehtävän saatuaan tää tyyppi laittaa aivonystyrät sauhuamaan. Riehakkuus ja proffamainen keskittymiskyky kun saadaan harmoniaan, on minikelpie varmaan aika soiva peli. Ahne se on ollut alusta asti ja leikkikin on koko ajan kehittynyt. Aluks Waylord katsoi saalisrättejä, palloja ym. kysyvä ilme naamallaan "jaa mitä että?", mutta pikkuhiljaa saalis ja taisteluhalu on alkaneet aueta. Nyt sen pystyy palkkaamaan jo kuolleellakin saaliilla, mutta leikki kokonaisuudessaan vaatii vielä työstämistä.

Jaa juu ja pieneksihän se jäi. Säkää löytyy kotimittauksella 48 cm ja painoa tällä hetkellä 14 kg. "Ni tää on narttu?" ei oo mikään uus kysymys ku joku näkee knääpiön ekaa kertaa. ;) Mutta kun se vielä venyttää pari senttiä ja massan myötä pari kiloakin, on se aika kompakti pakkaus. Jännityksellä odotan mitä meistä tulee! :)