perjantai 8. heinäkuuta 2016

Kuulumissii

Edellisestä blogimerkinnästä on melkein vuosi aikaa. Facebookin myötä innostus blogin pitämiseen on jotenkin hiipunut, vaikka eipä faceen tule todellakaan kaikkia treeni-/kisapäivityksiä laitettua. :P No mitäs meille sitten kuuluu.. Asunto on ollut myynnissä, muttei toistaiseksi mennyt kaupaksi, oon aloittanut uuden työn (päivätyö!) ja koirat porskuttaa entiseen malliin. Rico on viimeisen vuoden ollut tosi hyvässä kunnossa! Ollaan sen kanssa treenattu agilitya tosi satunnaisesti ja tokoa/tottista lähinnä mielenvirkistykseksi. Sillä on vaan niin hyvä ilme tottelussa, että oon miettinyt josko uskaltaisi möllikisoihin.. Paineistumisesta ei ole ollut tietoakaan pitkään aikaan, kun nielu ei oo ollut tulehtunut. Agilityssa ollaan vedetty muutamat epikset ja ai että se kulkee! Kyllä jotkut virallisetkin pitää kesällä katsastaa, onhan tässä vielä aikaa. ;)


Velmu Veli-Matti on tokossa keskittynyt lähinnä kontaktin vahvistamiseen ja keskittymisen parantamiseen. Se osaa teknisesti asioita kyllä, mutta kun pieni pääkoppa ei oikein meinaa kestää erinäisiä häiriötekijöitä. Pitäis skarpata silti treenaamaan myös niitä teknisiäkin juttuja taas, jos joskus mielii kisoihin. Tavoitteet on kyllä tämän koiran kanssa muuttuneet matkan varrella ihan totaalisesti. :D Osaan nyt ihan erilailla arvostaa Ricon tiettyjä ominaisuuksia ja sitä "kuplaa" mihin pääsen sen kanssa treenatessa ja kisatessa, asia mitä aiemmin pidin ihan itsestään selvänä.. Pitää vaan ajatella, että jokainen koira opettaa ohjaajalle jotain uutta. Jos olisin alussa tiennyt kaiken mitä nyt, en tosiaankaan olisi itse kannatellut koiraa vaikeissa tilanteissa. Ricon paineistumisongelmat on jättäneet jälkensä, vaikka ne kivusta johtuivatkin. Jännitin, että Vellukin paineistuu/latistuu ja olin itse liian aktiivinen. Kyllä siitä joku mulle huomautti, mutta itsepäinen kun on pitää kaikki opetella kantapään kautta.. Vellulla tuntuu nyt hormonitkin hyrräävän ja häiritsevän keskittymistä, hajut vie nuoren miehen nenää ja varmuuden vuoks pitää vähän pullistella. Tai sitte se on se pienen miehen Napoleon-syndrooma. :D Joka tapauksessa ollaan menossa koko ajan parempaan suuntaan yhteistyön kehittämisessä! Mielentilatreenien jälkeen on niin kiva nähdä koira, joka menee sohvalle lötköttämään rentona, eikä sähellä treeneistä ressaantuneena. :/ <3 Ja hei ollaan päästy muutamat agiepikset läpi ilman, että V haluaa rakastaa ratatyöntekijöitä! Arjessa se onki aina ollut kivasti lapasessa. Mut hei työvoitto! :D


Nova täytti toukokuussa 10 v. eikä harmaita hapsia näy. Rasvapatteja poistettiin talvella ja karvakin on jo kasvanut takaisin. Haluaisin viedä sen näyttelyyn loppukesästä mutta missasin Pori KV:n viimeisen ilmoittautumispäivän, argh! Olispa ollut kiva vaan kävellä tohon raviradalle näytelmöimään, mutta mennään sitte shoppailemaan vaan. :P


Kesä jatkuu ja monta kivaa koirallista ja ei-koirallista juttua on vielä tulossa! :) Blogi saattaa olla hiljainen, kahtellaan. Juu ja en tajua nyt näitä bloggerin välilyöntejä, laittaa yhden Enterin ni kauhee väli. :D







Suolla isojen poikien kaa. <3
Vellu ja voikukat. :)

Ei kommentteja: