Miten kaikki voi olla valmista

kun ei ole edes tehty mitään?

Eilen otettiin maneesilla se kokeenomainen treeni. En saanut esille liikkeissä ilmeneviä virheitä, mutta siirtymisissä pakka hajos samalla tavalla ku viimeisimmässä kokeessa. Vire ei siis ollut optimi, koira alkoi piiputtaa jokaisen välikehun jälkeen enemmän ja enemmän eikä enää noussut lähtötasolle. :/ Tämä siis taskupalkalla. Kyllä se nyt niin on, että kaukopalkka on Ricon juttu! Toisessa setissä otin kipolla hyppynoutoa ja seuruuta ja ilme oli niiiin erilainen. R oli röyhkeä oma itsensä, eikä laskenut missään vaiheessa. Suurin ongelma mun mielestä on se, että Rico tietää kisatilanteen jo pelkästään paikan perusteella. Se tietää että nyt on luvassa piiitkä palkaton aherrus ja mahtaisko ketku tietää senkin, etten puutu sen hörhöilyihin? Ennen välikehut nosti sitä niin että tärräs, nyt ilme on semmonen "joojoo eli palkkaa ei vieläkään tuu".

Mitä sitten aletaan tekemään?

- Treeneihin lisää yllätyksellisyyttä. Joskus vapautus kipolle siirtymisen aikana, joskus kesken liikettä, joskus parin kokonaisen suorituksen jälkeen. Kippoja voi olla useampi

- Koira tiukemmin hanskaan siirtymisissä, ei anneta haahuilla ja laskea!

- Itse voisin olla vähän vähemmän flegmaattinen. Aiemmissa kokeissa ongelmana on ollut yli keittävä vire, jolloin oma vähäeleisyys on estänyt koiraa kirjaimellisesti räjähtämästä. Nyt ku tilanne on eri, mun pitää skarpata

- Treeniä kisapaikassa! Tää on hankalaa, koska siellä on agiesteet koko ajan paikoillaan.. Jotain pientä saa kyllä varmasti tehtyä ja harjoiteltua palkan sijaintia

- Huolellisempi ketjutus. Vaihtoehtoja on muitakin ku yks liike tai koko setti

 Katsotaan mihin näillä eväillä päästään. Hallikokeita on enää yks tänä keväänä (ehkä koko vuonna?). En tiedä ollaanko silloin vielä kuosissa ja tuomarikin tuijottaa minusta joskus ihan epäoleellisia asioita.. We'll see.