perjantai 8. heinäkuuta 2016

Kuulumissii

Edellisestä blogimerkinnästä on melkein vuosi aikaa. Facebookin myötä innostus blogin pitämiseen on jotenkin hiipunut, vaikka eipä faceen tule todellakaan kaikkia treeni-/kisapäivityksiä laitettua. :P No mitäs meille sitten kuuluu.. Asunto on ollut myynnissä, muttei toistaiseksi mennyt kaupaksi, oon aloittanut uuden työn (päivätyö!) ja koirat porskuttaa entiseen malliin. Rico on viimeisen vuoden ollut tosi hyvässä kunnossa! Ollaan sen kanssa treenattu agilitya tosi satunnaisesti ja tokoa/tottista lähinnä mielenvirkistykseksi. Sillä on vaan niin hyvä ilme tottelussa, että oon miettinyt josko uskaltaisi möllikisoihin.. Paineistumisesta ei ole ollut tietoakaan pitkään aikaan, kun nielu ei oo ollut tulehtunut. Agilityssa ollaan vedetty muutamat epikset ja ai että se kulkee! Kyllä jotkut virallisetkin pitää kesällä katsastaa, onhan tässä vielä aikaa. ;)


Velmu Veli-Matti on tokossa keskittynyt lähinnä kontaktin vahvistamiseen ja keskittymisen parantamiseen. Se osaa teknisesti asioita kyllä, mutta kun pieni pääkoppa ei oikein meinaa kestää erinäisiä häiriötekijöitä. Pitäis skarpata silti treenaamaan myös niitä teknisiäkin juttuja taas, jos joskus mielii kisoihin. Tavoitteet on kyllä tämän koiran kanssa muuttuneet matkan varrella ihan totaalisesti. :D Osaan nyt ihan erilailla arvostaa Ricon tiettyjä ominaisuuksia ja sitä "kuplaa" mihin pääsen sen kanssa treenatessa ja kisatessa, asia mitä aiemmin pidin ihan itsestään selvänä.. Pitää vaan ajatella, että jokainen koira opettaa ohjaajalle jotain uutta. Jos olisin alussa tiennyt kaiken mitä nyt, en tosiaankaan olisi itse kannatellut koiraa vaikeissa tilanteissa. Ricon paineistumisongelmat on jättäneet jälkensä, vaikka ne kivusta johtuivatkin. Jännitin, että Vellukin paineistuu/latistuu ja olin itse liian aktiivinen. Kyllä siitä joku mulle huomautti, mutta itsepäinen kun on pitää kaikki opetella kantapään kautta.. Vellulla tuntuu nyt hormonitkin hyrräävän ja häiritsevän keskittymistä, hajut vie nuoren miehen nenää ja varmuuden vuoks pitää vähän pullistella. Tai sitte se on se pienen miehen Napoleon-syndrooma. :D Joka tapauksessa ollaan menossa koko ajan parempaan suuntaan yhteistyön kehittämisessä! Mielentilatreenien jälkeen on niin kiva nähdä koira, joka menee sohvalle lötköttämään rentona, eikä sähellä treeneistä ressaantuneena. :/ <3 Ja hei ollaan päästy muutamat agiepikset läpi ilman, että V haluaa rakastaa ratatyöntekijöitä! Arjessa se onki aina ollut kivasti lapasessa. Mut hei työvoitto! :D


Nova täytti toukokuussa 10 v. eikä harmaita hapsia näy. Rasvapatteja poistettiin talvella ja karvakin on jo kasvanut takaisin. Haluaisin viedä sen näyttelyyn loppukesästä mutta missasin Pori KV:n viimeisen ilmoittautumispäivän, argh! Olispa ollut kiva vaan kävellä tohon raviradalle näytelmöimään, mutta mennään sitte shoppailemaan vaan. :P


Kesä jatkuu ja monta kivaa koirallista ja ei-koirallista juttua on vielä tulossa! :) Blogi saattaa olla hiljainen, kahtellaan. Juu ja en tajua nyt näitä bloggerin välilyöntejä, laittaa yhden Enterin ni kauhee väli. :D







Suolla isojen poikien kaa. <3
Vellu ja voikukat. :)

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Onnistumisia ja hermoromahdus vol 2

Hakutreenit puksuttaa eteenpäin. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että koiralla alkaa olla idea suorista pistoista, mutta herkästi vielä käy etukulmat tarkastamassa toiseen kertaan. Onhan siellä voimakkaammat hajuvanat ku seuraavilla pistoilla. Tarkemmin tarvii vielä katsoa että on hajulla lähetyksissä ja ottaa vaikka ukot vähän lähemmäs etukulmien jälkeen. Ostin muuten vihdoin ja viimein rullat! Ruotsalaiset valitsin, jotta koiran tassu ei jäis rullaan jumiin juostessa.

Tokoa edelleen ollaan tehty kotona. :) Kapulan pito alkaa näyttää jo aika kivalle! Lähdettiin siis liikkeelle siitä, että V pureskeli kapulaa, heitteli sitä pitkin seiniä tai haukkui kapula suussa.. Ei siis IHAN tiennyt mitä siltä haluan. :D Nyt alkaa kestämään jo pidempää pitoa rauhassa ja saan koskea kapulaa kevyesti. Välillä oon tehnyt myös vastustettuna. Ote on kyllä koiran niin päättäessä hyvä. Kapulan haku on ajoittain vauhdikas ja ajoittain vähän koikkelehtiva!

Velmu ja 3 kg käsipaino. Rico ei suostunut edes ottamaan tota suuhunsa! :D

Edestä sivulle siirtymistä oon nyt tehnyt takakautta kiertäen, siihen vaatii vielä pienen hartia-avun. Luoksetulot on korkeammassa vireessä aika hasardeja, ts. koira juoksee täysillä kohti ja hyppää päin pläsiä.. Krhm. Tätä on vielä vähän hienosäädettävä. Seuraamista en oo nyt kyllä tehnyt lainkaan..

Niin, se hermoromahdus sattui kaikkien kivojen treenien jälkeen agilityssa, kun oltiin pitkästä aikaa ohjatuissa. Taas kerran tuli todettua, että ei väsyneenä/kettuuntuneena treenaaman, tai sitte ainakin pitää jotenkin pakottaa itsensä parempaan vireeseen! Tehtiin kontaktia vieraalla aalla ja huomattiin siinä sitte, että koska V pyrkii aina alastuloille istumaan (mistä se sen onki keksiny?), nii alastulo hidastuu. Mua kismitti jotenki tosi paljon ku koira valui alas.. Tehtiin lelulla nopeesti vapauttaen, ni parani onneks hiukan. Radalla tuntui, ettei mikään oikein sujunut ja muiden kommentit ahdisti. Treenien jälkeen angstasin oikein kunnolla. Samputti. Miten koira vois tehdä parhaansa jos ohjaaja on ku seipään nielly tai vaan angstaa koko ajan.. Ja miten voin odottaa sitä lampun syttymistä jos treeneissä on itellä tollanen olo. Onneks tämmösiä ei oo käynyt usein, mutta pariki kertaa on liikaa! Nyt loppu! Vellu on agissa jostain syystä ajattelevaisempi ja se on nyt hyväksyttävä ja treenattava sen mukaan koiraa kannustaen. Joku saa lyödä mua rimalla jos vielä valitan ettei me osata. ;P

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Kesän treenitiivistys

Onpa tullut päivitystaukoa! Heinäkuu on ollut treenien suhteen melko hiljainen kun agility on ollut kesätauolla, paimennus loppui ja tokoyksäreitä ei olla ostettu. Hakuiltu on kylläkin noin kerran viikossa ja siinä ollaan menty melko harppaus eteenpäin. Oon edelleen tuonut koiran keskilinjalle hallinnassa vapaana ja tehnyt lähetykset ilman omia kroppa-apuja, kädellä näyttämistä tms. Koin että ne häiritsivät koiraa eivätkä ainakaan suunnanneet sinne päin mihin oli tarkoitus.. Ollaan tehty vähän sekaisin hajuhakua ja ääniapuja. Vitsit Velmu on ollu liekeissä! Se tietää jo autosta tullessaan mitä ollaan menossa tekemään ja tärisee innoissaan ku puen sille pk-liivejä. :D Hajuhauille oon välillä antanut varastaa, ts. keskilinjalla hajun saatuaan Vellu on saanut lähteä vaan omatoimisesti pistolle. Viime treeneissä se lähti ihan yhtä innokkaasti hiljaselle maalimiehelle ja ääniavuille. Tavoitteena olis nyt tän kauden aikana tehdä sille vaikeassakin maastossa varmat suorat pistot sekä L-pistot ja rakentaa ilmaisua erillisenä kentällä. Nenän käyttöä seuraan koko ajan. Piti viime kerralla videoida treenit, mutta tottakai kännykästä simahti akku just ennen, äh. Toisella kertaa sitten ku ollaan sen verran avoimessa maastossa, että videointi onnistuu. Esineitäkin tarttis vissiin alkaa mietiimään. :P Ajattelin tehdä nekin nenänkäytön kautta, enkä näyttämällä niinku Ricolle.

Tokoa oon viilaillut jonkin verran ihan kotioloissa. Ollaan tehty kapulan rauhallista pitoa, kokonaista noutoliikettä, tunnaria, luoksaria, metskua ja hyppyä. Muutaman kerran on tehty myös seuruuta, missä alkaa palaset loksahdella lyhyellä pätkällä jo aika kivasti kohdalleen. Periaatteessa Vellulla alkaa alon/avon liikkeet olla hanskassa, mutta kokonaisuus on vielä toooosi kesken. Syksymmällä vois ajatella möllikisoja, jos seuruu saadaan vielä paremmin pakettiin ja jaksan opettaa sille kaket. ;) Hylkäsin nimittäin etupää paikallaan -tyylin ku mä olin itse siinä ihan auttamattoman surkea. Koira teki kyllä, mutta mä en osannut asettaa kriteeriä ja se oli semmosta yleistä säätämistä. Nyt käydään pari kertaa alo/avo tutuksi -kurssilla niin saadaan varmaan taas uusia vinkkejä. Edestä sivulle siirtyminen vielä vähän mietityttää, että teenkö sen etu- vai takakautta. Vellu kyllä pystyy kokonsa ja motoriikkansa puolesta kiepsahtamaan edestä ketterästi, mutta jää helposti inan vajaaksi. Ehkä opetan kiertämisen, vaikka ihan huvin vuoks jos ei muuta.

Agilityn saralla kepit ja kontaktit on vielä niin vaiheessa, ettei kisaaminen onnistu ku putkiralleissa. Tarttis varmaan tehrä jottain. :P Muutama putkiralli on menty ja ehkä nyt ollaan vähän päästy tästä jee moikkaan kaikki ihmiset -vaiheesta yli. Vielä kaipaan sitä viimeistä silausta, syttymistä tai miksikä sitä sitte haluaakin kutsua, mutta ehkä se sieltä tulee kun varmuus kasvaa. Pidetään hauskaa ja haetaan kokemuksia uusista esteistä ja paikoista. :) Vaylord on sellanen pikku professori <3

Vielä on kesää jäljellä..

lauantai 23. toukokuuta 2015

Zeniä etsimässä

Parit viimeiset agilitytreenit on menneet ihan totaalisen plörinäksi. Eka kerralla olin itse ollut aamulla osteopaatin käsittelyssä (first time ever!) ja olin illallakin vielä aivan tööt. Nukuin käsittelyn jälkeen kolme tuntia ja siitä treeneihin, ei hyvä. Oishan sitä voinut edes esittää olevansa elossa, mutta ei vaan pystynyt. Toka kerralla Vellu oli ihan äärettömän tahmea, no ripulihan sillä sitten oli. Se niistä. :P

Sen sijaan hakutreeneissä oon kokenut jonkinlaisen ahaa-elämyksen. Käytiin kerran Koirataidolla, missä todettiin että liinasta on luovuttava nyt kokonaan. Liinassa Vellu kiskoo ihan aivottomana joka suuntaan eikä keskity ollenkaan käyttämään nokkaansa. Mä en myöskään koiran kaahatessa pysty lukemaan koska se on hajulla, joten irti päästessään Velmu vaan kaahaa helposti ees taas. Kaisan treenien jälkeen meille tuli lähes kuukauden tauko, kunnes eilen otettiin toista kertaa hakua tällä systeemillä. Olipa meinaan hyvä treeni, täydellinen vastakohta tähänastiseen menoon! Velmu on kyllä tiennyt mitä se tekee, mutta ku on tarvinnu perässä raahata tämmöstä akkaa. ;) Otin nyt koiran autolta saakka hallintaan ja pyrin pysymään rauhallisena keskilinjalla. Oli tosi hyvä tuuli kerrankin, sinne uppos koira viitenkymppiin ku kuuma veitsi voihin. Kävelin rauhassa perässä, mutta jättäydyin joka pistolla vähän kauemmas. Ei toi kyllä mua alueella kaipaile, että hiljalleen voin varmaan jäädä keskilinjalle. Haluaisin tällä systeemillä vielä muutaman treenin, kunnes alan kiinnittämään huomiota pistojen suoruuteen. Nyt pitää siirtyvien maalimiesten kanssa olla tarkkana, ettei koira pääse jäljelle, joten lähetykset aion seuraavaksi ottaa aavistuksen etuviistosta. Tuuli pitää tietty huomioida ja katsella miten koira nokkansa nostaa.

Paimentamassa on käyty myös muutamaan otteeseen. On tehty pari kertaa poispäinajoa ja viime kerralla kuljetusta tasapainossa + maahanmenot siihen päälle. Mulla meinas pettää pinna ihan täysin, tuntui että V vaan sinkoili ja oli lampaita kohtaan tuhmana. :/Samassa tahdissa ku omat kierrokset nousi, nousi tietysti myös koiran. Ihmettelin ku treenikamu huuteli että hienolta näyttää, ku tuntui että kohta nousee savu korvista. No, näyttihän se sitte videolla hyvältä - ottaen huomioon että toi oli ehkä mun elämäni toinen kuljetustreeni. ;) Ite saisin vaan kävellä määrätietoisemmin etiäppäin ja jättää lähtemättä mukaan koiran tuhmiin flänkkeihin.. Lupasin sitä paitsi, että ens kerralla hengittelen rauhassa ja lasken kymmeneen ennen ku astun aitaukseen. Hattu kourassa jatkamme harjoituksia. Vellu on hieno paimennin, mutta ku sitä on siunattu näin kokemattomalla ohjaajalla..

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Tokoa ja agia

Oon istahtanut koneen äärelle nyt kolme kertaa tarkoituksena päivittää blogia, mutta treenejä on takana niin monet viime kirjoituksen jälkeen, etten oikein tiedä mistä aloittaa! Kerrottakoon nyt vaikka sitten, että tokon saralla seuraaminen on edistynyt kun harjoituksia on tehty häiriössä. Vellu nousee selvästi kun ympärillä on muita koiria tai edes yksi, niin on käytetty sitä apuna tarkoituksena löytää seuruuseen hyvä tunnetila. Pääkin on ollu ylhäällä. ;) Paikkamakuuta on otettu myös pari krt rivissä. Hienosti Velmu malttaa ja tuijottelee mua. Nyt tarttis vaan tehdä mahdollisimman erilaisten koirien kaa ettei totu aina samoihin! Noutokapulan pureksimattomuus on nyt niin kivassa vaiheessa, että tarttis ottaa videoo. Eilen saatiin tehtyä niin hyvä treeni sen saralla, että jätän homman hautumaan hetkeks. Velmu istui rauhassa ja pystyin koskemaan kapulaa kevyesti ja V myös veti vastaan kunnolla kun vähän taisteltiin kapulalla. Tunnarikapuloiden seasta on teinikoira vasta syöny ruokaa. Mielentila on kivan rauhallinen ja keskittynyt. Ruutua oon naksutellu läheltä ja tehnyt vauhtilähetyksiä suorapalkalle. On se kumma, ku aina haluais että vauhtia olis vielä pikkasen lisää.. Oli kyse sitte tokoliikkeistä tai agilitysta ja vaikka harjoiteltava asia olis aika tuore, aina toivois vähän jotain lisää. Siksipä pitää olla koiraan ja tämän hetkiseen suoritukseen tyytyväinen, se tekee kyllä parhaansa!!!

Agilityssa on oltu parilla yksärillä ja muuten keskitytty keppeihin. Nyt on neljässä välissä ohjuri. Tässä video tältä päivältä! Koitin saada koiraa ihan suoraan kepeille, mutta hää päätti suorittaa putken ja hypyn eka. :D Toisto on viimeinen, joten ei ihan oo huippunopeus enää. Äänet kannattaa vaimentaa..

video

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Seuraamispähkinää ym.

Laiskanlaisesti on tullut viime aikoina tokoiltua, mutta tän päivän tokosemman jälkeen päätin, että perskules nyt tarvii ottaa itteään niskasta kiinni. Vellun kaa katottiin semmassa - tadaa - seuraamista. Sehän on ollut tosi erilainen opettaa ku Rico; pään asento on luontaisesti paljon matalampi eikä V paina samalla tavalla, minkä johdosta en tavallaan tunne kunnolla missä koira menee. En oo kovin taitava opettamaan seuraamista, joten olisin tyytyväinen kun koira ois katsekontaktissa pää suhteellisen ylhäällä. Vireasioiden kanssa oon myös ihan lapsenkengissä, joten noi kaks on nyt mun kriteerit. :) Sain ohjeiks ottaa koiraa useammin vauhdista mukaan. Perusasennostakin lähdettäessä autan päätä ensin ylös merkkaamalla oikealla kädellä paikkaa ja heti kun kontakti näyttää hyvältä, palkkaan vasemmasta kädestä. Nyt tehtiin tätä ruualla, mutta leluakin tarvii alkaa ottaa mukaan.

Isoin juttu mitä hokasin oli kuitenki halliin sisälle tulo. Velluhan on saanu tulla halliin/kentälle nyt lähestulkoon karmit kaulassa.. Se haukkuu, pomppii ja on ihan sfääreissä. Mutta haa, se ei ookaan heti tulossa mun kanssa hommiin, vaan on aina päässy ennen treenaamisen alottamista morjestamaan kaikki treenikamut.. Eh. Tyhmä minä! :D Ku koira ei semmassa päässytkään nuoleskelemaan kaikkien naamoja ja hyppimään sylistä toiseen, oli tosta mielentilasta ihan mahdotonta alkaa katsoa jotain seuraamista. Siispä tehtiin alkuun rauhoittumista. Vähän olin hämmentynyt ku kouluttaja kysyi osaako koira istua käskystä, mahtoiko meidän eka sisääntulo olla niin kaaoottinen että epäili osaako kuriton kelpie mitään. :D No joo osaa se istua, mutta koska Velmulla on rauhoittumiskäsky tehty kotona, niin käytettiin sitte sitä. Käy siihen ja siinä oli sitte oltava. Kouluttaja häiriköi ja oltiin lähellä yleisöä, mutta V pysyi keskittyneesti maassa. Nousihan se häiriköinnistä muutaman kerran, mutta rauhallisesti palautin sen aina alkupaikkaan. Oon jotenki pelännyt että jos koiraa ottaa hallintaan, vire laskee ja yhyhy sitte ei tuu mistään mitään (....). Mutta hei eihän koira voi aivot leväällään huutaessaankaan mitään fiksua tehdä! Döh. Sama näkyy muuten agilityssakin. Toka sisääntulo oli jo paljon hallitumpi, mutta ku kutsuin koiran tekemaan, se oli heti innoissaan - ja keskittynyt! Hehei. Me ollaan kyl niin alkeissa, mutta mitäs sitä turhaan vertailemaan. ;)

Kakeista oli myös juttua ja niitä päästiin vähän esittelemäänkin. Tai siis no niin, enhän mä nyt ookaan päättänyt millä tekniikalla toi koira alkaa ne tekemään.. Etujalat paikallaan on alkanut tuntua niiiiiin haastavalta, että simpura taidan vielä vaihtaa.. Tai sitte en. :D Kouluttaja ei ollu omalla saman ikäisellä koirallaan osannut päättää miten tekee, ni siinä vähän yhdessä ihmeteltiin asiaa. Ääh. Osa vaihdoista sujuu paremmin toisella tekniikalla ja osa toisella, mutta sekatekniikkaa ei kai arvosteta ihan hirveesti. Tarvii laittaa mietintämyssy päähän.

Torstaina tein aamulenkin jälkeen vauhtinoutoja pihalla, vitsit mikä asenne oli kääpiökelpillä! <3 Metallikapulaa on myös nosteltu ja kannettu sisällä ekoja kertoja, no problemos. Ehkä aavistuksen ällötti alussa, mutta Vellu ei kalisuta ainakaan vielä yhtään, jes. Ja hei, rauhoittuminen puukapula suussa etenee! Vellu ei oo samalla tavalla pehmeä ku Rico, niin sitä oon pystynyt kevyesti auttamaan pitämällä kuonosta kiinni. Tuntuu ainakin, että V tajuaa mitä oon koittanut sille kertoa pureskelemisesta. Ruutua tarvis alkaa tehdä pihassa ku piha on nyt kuivunut ja kaipa tunnariaki vois taas alkaa muistella.

Aijuu ja eilen me oltiin tokaa kertaa tänä vuonna paimentamassa! Siitä vois kirjoittaa ihan oman postauksensa, mutta sanottakoon nyt vaan että ohjaaja pysy pystyssä ja homma tuntu alun epätoivon jälkeen jopa aikas harmooniselta. ;) Tämmästä!

tiistai 31. maaliskuuta 2015

Hyppyrotta kisaa

Eilen ehtoosti oli oman seuran pikkuepikset, joihin osallistuin kelpieiden kaa. Ricon 1-luokan suorituksesta ei paljoo jääny jälkipolville kerrottavaa, sanotaanko näin että setäkelpiellä oli ihan omat kuviot. :D Ei olla tän vuoden puolella treenattu käytännössä lainkaan, joten ihan pikkusen on tatsi ja rutiinit hukassa.. Käskytin ite tosi laiskasti enkä kertonut koiralle että sähän tulet ohjauksiin. Plaah. Lainaohjaajan kanssa R meni kaks kertaa avoimen luokan radan, jolta se mm. poistui yleisön sekaan ettimään mua. :'D Mut kuulemma toka kerta oli parempi (mä en saanut olla hallissa ku Ripa ei muuten tee muuta ku kyttäilee yleisöä).

Vellu meni kaks kertaa supermölliradan. Halli on tosi pieni eikä siellä oo oikeestaan koskaan ollu ku pari ihmistä meidän lisäks, niin meinas olla pelkkä halliin sisälle meno ihan kaaosta. Ihmeen nopeesti V silti alkoi olemaan kuulolla. Eka yrittämä radalla meni kuitenki ihan pskarallin juoksemiseks, kelpie junior oli aavistuksen kujalla. :D Tuomari ja yks ratatyöntekijä piti käydä morjestamassa ja kaikki oli vaan niin ihmeellistäääää.. Ei siinä auttanu ku nauraa. Toka kerralla mentiin oikeesti tekemään agilitya ja samaa rataakin, koska nolla napsahti. Oltiin kakkosia, eikä hävitty puucee-kamulle ku 1,jotain sekuntia. Kirjottelen tästä ny ku jostain Oscar-palkinnosta :DD mut hei pieniki onnistuminen on niin kivaa! Olin tosi tyytyväinen toka kierroksella siihen, miten koira pystyi sulkemaan häiriöt pois ja ehkä vähän jopa nousi niistä. Ei muuta ku lisää epiksiä ja asennetreeniä! Vaikka esim. putkiin meno on jo tässä kk aikana säpäköitynyt, on vielä paljon tekemistä. Esim. eka putken jälkeen näkyy ajatushärö, jota ei täysin syttyneen koiran kaa enää tuu. Myös ohjauksen kanssa on aina jotain.. Valssi tulee aika kivaan aikaan, mutta muuten vielä vaan töppöstä toisen eteen!

Siellä se menee.

Vellun eka pysti! Älkää naurako! :D